Miäs teki tuttuun tapaansa perusteellista taustatutkimusta konserttikiertueen alettua ja totesi, että "se vetää sitten jotain dingelidongelia ja 60-luvun covereita eikä niitä hittejään juuri lainkaan." Miäheni, niin fiksu ja muutenkin kaikin puolin mahtava kuin onkin, ei ole suurikaan musiikkiasiantuntija, joten ihan nappiin ei hänen ennakko-oletuksensa mennyt. Nimittäin suuri osa show'n kappaleista ei suinkaan ollut peräisin 60-luvulta vaan paljon aikaisemmilta vuosikymmeniltä, kuten nyt Puttin' on the Ritz 1920-luvun loppupuolelta.
Musiikki oli, kuten koko kiertueen ja Robbien viimeisimmän levyn nimi Swings Both Ways antaa ymmärtääkin, big band -henkistä swingiä, ja myös taustatanssijat ja lavasteetkin henkivät menneiden vuosikymmenten tunnelmaa. Kokonaisuus oli selvästi suunnitellumpi ja hiotumpi kuin ne pop-rock-konsertit, joita olin Williamsilta aikaisemmin nähyt - mutta se olikin sitten todella hyvin suunniteltu ja hiottu; lopputulos oli todella onnistunut!
Robbie on kasvanut aikuiseksi. Take Thatista aikanaan lähtöpassit saanut paha poika ja rääväsuurokkari on vuosien varrella muuntautunut keski-ikäiseksi perheenisäksi. Komeassa frakissa suurimman osan show'sta vetänyt Williams muistutti habitukseltaan ajoittain häkellyttävästi Jari Sillanpäätä, paitsi yhdessä numerossa, jossa hän killui topattuun pukuun sonnustautuneena ilmassa - silloin hän oli jo aika vakuuttava Fredi-lookalike.
Mutta vaikka artisti on kypsynyt ja show käsikirjoitettu, yksi asia oli ennallaan: Robbie antoi edelleen ison palan itseään yleisölle. Hän rupatteli fanien kanssa, antoi nimikirjoituksia ja poseerasi selfie-otoksille. Hän kertoili vaimostaan ja lapsistaan (olevasta ja tulevasta), vitsaili omasta iästään ja kieltämättä hieman tukevoituneesta vartalostaan ja esitti jopa todella hienon dueton oman isänsä kanssa! Toki kaikki tämä saattoi olla - ja varmaan olikin - yhtä laskelmoitua kuin "satunnaisen fanin" kanssa järjestetyt show-häät, mutta joka tapauksessa se loi hienoa tunnelmaa. Ja sarkastinen brittihuumori toimii aina.
Ja mikä tärkeintä, musiikillisesti Robbie Williams oli todella vakuuttava! Laulu kulki vahvasti ja vireisesti, juuri sopivan rosoisesti - yhtä täydellisen vaivattomasti ja viihdyttävästi kuin koko show.
Ja sitten, setin toiseksi viimeisenä kappaleena, tuli Angels. Ja ykskaks olikin aivan yhdentekevää, mitä sitä edeltävien tunnin ja kolmen vartin aikana oli laulettu - pelkästään se yksi ainoa kappale antoi jo täyden vastineen rahoille. Se on vain yksi maailmanhistorian upeimmista kappaleista! Myös Robbien omalle tyttärelleen tekemä Go Gentle oli erittäin kaunis ja koskettava hetki.
Voin kyllä auliisti myöntää, että svengijaska ei ole minulle mieluisin musiikkigenre, eikä konsertin lauluvalikoima sanottavammin koskettanut minua. Mutta silti nautin show'sta valtavasti! Tarvitaan varmaankin Robbie Williamsin karismalla varustettu kaveri, että tuon homman saa toimimaan - ja sehän toimi!!!
Yes, you entertained me, Mr. Robert Peter Williams. Thank you!
2 kommenttia:
Minäkin olin katsomassa Robbieta, päälakeani ehkä näkyy ekan kuvan alaosassa. En ole ikinä fanittanut, mutta kannatti ehdottomasti nähdä tämä spektaakkeli. Ja siitä Angelista minäkin tykkäsin, vaikka muutenkin svingi maistui makealta. =)
Ooh, sinullahan oli oikein huippupaikka! Me istuimme itse asiassa melko lailla piippuhyllyllä - Canon Ixuksessa on aika hyvä zoom.
Tuntuu olevan aika yleinen mielipide, että vaikka moisesta musiikista ei yleensä ole tykännytkään tai artistia fanittanutkaan, niin kyllä kolahti tämä show. Se on se karisma.
Lähetä kommentti