Emme sitten hankkineetkaan miähen työsuhdeautoon omakustanteista peräkoukkua vaan ihan kokonaisen peräkoukullisen auton veneen hinaamista varten. Jep, kyä on halvaksi tullut se paatti!
Ei vais, onhan tuosta kakkosautosta ollut puhetta jo pitkään (täällä blogissakin), ja nyt se sitten hankittiin. Ja koska minulla on kieroutunut, pakottava tarve nimetä kaikki mahdollinen, annoin hänelle nimeksi Kamu (rekkarista hieman mukaillen; voisihan se toki olla myös Kamy vähän niin kuin se filosofi, mutta ehkä tuo helpommin lausuttava on kuitenkin sopivampi vaihtoehto).
Eihän tuo mikään Lamborghini ole, ikääkin enemmän kuin meidän poitsulla, mutta eiköhän tuo ihan riittävän hyvin palvele lähinnä kodin ja jäähallin/lähikaupan/jumppasalin välisissä siirtymissä; on hyvin todennäköistä, että 50:tä kilometriä pidempää rupeamaa ei hänellä tulla koskaan taittamaan. Ainakin mittarilukemasta päätellen hän on kauppakassikäytössä ollut edellisilläkin omistajilla, joten pitäisi hänellä olla vielä runsain mitoin kilometrejä edessään.
Ja voi miten ihmeelliseltä nyt tuntuukaan elää kahden auton taloudessa! Eilen jo rupesin miäheltä kyselemään, onko hänellä jotain ohjelmaa illaksi, kun minä olisin kernaasti jumppaan menossa - ja sitten tajusin, että ihan sama mitä ohjelmaa miähellä on, meillähän on Kamu! Oi vapauden huumaa!
...tosin sitten vastaavasti, kun työtarjouksia vain tulvii ovista ja ikkunoista ja mieli tekisi ihan jo silkasta turtumuksesta vähintään joka toiseen vastata kieltävästi, pläjähtää tajuntaan, että kuule nainen, ostit juuri auton, joten olisi viisainta tienata ihan kiltisti nyt vain.
Mutta eihän tuo mikään Lamborghini ole myöskään hintansa puolesta, joten ehkä tässä vielä jonakin päivänä koittaa se Suuri Vapaus. Sisko tahtoisin näädän mutta moottoritiel on puuma...
2 kommenttia:
Miten se veneen osto menikään? Pakko ostaa kun niin halvalla sai... ;)
Jjjjep, se oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Mutta ei nyt unohdeta sitä kaljaa, jonka sai kaupan päälle... (ja veneet sikseen, Kamu on kiva!)
Lähetä kommentti