maanantai 24. marraskuuta 2014

Lahjat peittyy kääröihin...

Minä kyllä petyn syvästi, jos joulu ei olekaan parin viikon päästä. Täällä nimittäin alkais olla jo melko lailla lanttulooraa vailla valmista siihen!

Ne omin pikku kätösin äherretyt joulukortit onnistuivat ihan yli odotusten. Tässäpä pieni esivilautus - osa lukijoista saakin aikanaan omansa ihan livenä ihmeteltäväksi:


Myös lahjapoliittinen tilanne on suorastaan häkellyttävän hyvä! Melkein kaikki lahjat on jo hankittu tai ainakin suunniteltu, vain pari tapausta vaatii vielä aivonystyröiden rassausta. Valmiita pakettejakin on jo vino pino.



Vaikka minä tosiaan kuulun siihen ilmeisen pieneen vähemmistöön, joka aidosti viihtyy kauppakeskusten jouluruuhkassa, olen tänä vuonna hankkinut jonkin verran lahjoja myös verkkokaupasta. Tästä syystä olenkin joutunut ottamaan myös selville, missä lähipostimme sijaitseekaan - ei ihan lähellä enää, voin kertoa, kiitos vain siitäkin giljotiinin läsäyksestä, jolla lähikauppamme postipiste pois päiviltä päästettiin.

Tänään postilaatikossa odotti jälleen Postin saapumisilmoitus minun nimelläni. Minut valtasi suorastaan jouluaattomainen fiilis, sillä en suinkaan muistanut tilanneeni juuri tällä haavaa mitään enkä muutenkaan tiennyt odottaa postipakettia keltään. Köröttelin siis jälleen kerran sen viitisen kilometriä ihan väärään suuntaan yhtään mitään reittiä ajatellen - vain saadakseni kuulla, että ilmoitus koskikin lähetystä, jonka olin jo perjantaina noutanut! Siitä nimittäin tuli torstaina sähköposti- JA tekstiviesti-ilmoitus. Kiva kiva, Posti, hyvin skulaa. Joo, ymmärrän, että todennäköisesti ne sähköiset ilmoitukset tulivat tavaran lähettäneeltä nettikaupalta ja tämä Postin paperinen ilmoitus oli lähtenyt niiden kanssa samaan aikaan, mutta asiaa olisi suuresti helpottanut vaikkapa sellainen pikku juttu, että siihen saapumisilmoitukseen olisi merkitty, mistä tullutta lähetystä se koskee...

Koska olin joka tapauksessa menossa samalla matkalla ("samalla matkalla", hitto vie täysin päinvastaiseen suuntaan) kauppakeskukseen ruokaostoksille, päätin lievittää ärtymystäni ostamalla uuden kasvovoiteen, edellisen purkin pohjalla kun ei enää paljon rasva tirise. Minähän olen vuosikaudet käyttänyt samaa kasvovoidetta, josta kyllä pidän kovasti, mutta muistan jostain lukeneeni, että vaihtelu virkistää myös ihoa, ja kun kosmetiikkakaupan myyjä oikein tuli kysymään, voisiko hän jotenkin auttaa minua, kysyin vaihtoehtoisia suosituksia.

Tämä nuori myyjäneitokainen pystyi käyttämään kuvailemistaan ökmenteistä ilmaisua "nämä aikuisen naisen tuotteet" ja heittipä vielä suolana haavan päälle kaneetin "tää on kyllä tosi hyvä voide, mä oon sitä itsekin vähän kokeillut, mutta tässä iässä ei vielä voi tällasia kato paljon käyttää..." Nyt seuraa ihan ilmainen asiakaspalvelun oppitunti, elikkä tota nyt ne korvat hörölle siellä, kaikki arvon parikymppiset myyjättärenheitukat: tämänkaltaisia ilmaisuja ja fraaseja ei - toistan: EI!!! - kannata viljellä hieman itseään vanhemman mutta vielä melko hyvin ilman rollaattoria liikkuvan asiakkaan kanssa keskustellessa!!!

Ilmeisesti tästä nöyryytyksestä typertyneenä päädyin kuin päädyinkin lopulta ostamaan yhden niistä esitellyistä aikuisen naisen tuotteista, koska se vaikutti oikeasti tosi hyvältä ja siitä oli ihan edullinen pakettitarjous. Että loppujen lopuksi siltä reissulta tuli kuin tulikin matkaan lahjapaketti minulle!





Voisinpa taas sanoa sanan tai pari pakkausmateriaalin tuhlauksesta, mutta olen sitä virttä veisannut jo niin monet kerrat, etten taida jaksaa. Yllättävää kyllä globaali kosmetiikkateollisuus ei kamalasti korviaan lotkauta suomenkieliselle rutkutukselle blogissa, jolla on alle 20 lukijaa... No, jos nyt hyviä puolia hakemalla hakee, niin lahjaksi tämän hankkivien (kuten selvästi on tarkoitus) ei välttämättä tarvitse erikseen kääriä tätä lahjapaperiin vaan pelkkä rusetti kullanhohtoisen lootan ympärillä riittää. Minä tosin aion ottaa omani saman tien käyttöön - no, ehkä voin hyötykäyttää tuon lootan jonkin hankalanmallisen lahjan paketoinnissa!

Sitten ihan kohta kun se joulu tulee. Eiks tulekin?

5 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Hienot kortit !! :)

Eikä muakaan haittaa pyöriä niissä jouluruuhkissa, jos tiedän, mitä sieltä haen. Jos en tiedä, niin sitten en sinne edes mene. Niin helppoa.

Careliana kirjoitti...

Kiitos Nollis!! Otan korttikehut polleana vastaan, vaikka niitä ehkä ihan pikkuisen on suorastaan lypsettykin. (heruttamiseksiko sitä positiivisen palautteen kerjäämistä nykynuorison kielellä kutsutaan, iyh)

Nollavaimo kirjoitti...

Pyh pihkaa, sä mitään lypsit. Kateellisten puheita sellaset.

- S - kirjoitti...

Hienot kortit! Kyllä susta kelpo askartelija sukeutuu. ;)

Mä olen se misantrooppi joka vihaa ihmisruuhkaa. Jouluostokset vois olla ihan jees jos siellä ei olisi kaikki urpoja törmäilemässä sinne tänne ja pysähtymässä keskelle käytävää. Niin ja sit olis kans kiva tietää mitä sieltä hakee eikä vaan pyöriä päämäärättömästi...

Careliana kirjoitti...

Voi että, kiitos nyt kovasti! Kyllä minä silti sanoisin kuuluvani siihen kansanosaan, jolta olisi ihan hyvä vaatia liimapyssyyn aseenkantolupa (kuvan kortteihin on käytetty ihan turvallista liimapuikkoa vain), mutta sitä suurempi on onnistumisen ilo, kun edes tuollaisia huomaa saavansa aikaan.

Jouluruuhkan voi välttää esimerkiksi tekemällä lahjaostokset hyvissä ajoin etukäteen. Me esimerkiksi kävimme poitsun kanssa jouluostoksilla viime perjantaina, jolloin ihmismäärä ei ollut yhtään normaalia kummempi eikä missään soinut edes joululauluja. Myyjätkin näyttivät hieman hämmentyneiltä, kun toivottelimme hyviä jouluja...