Sain nimittäin kuningasidean, etten teekään tänä jouluna mitään etukäteen pakastimeen. Olenhan Jyrki Sukulan kanssa vahvasti samaa mieltä siitä, että "rakkaudesta ruokaan, pakkasesta pöytään" on pahemman sortin tuubaa - ja nythän on mukavasti siinä viikonloppu plus pari päivää aikaa tehdä kaikkia niitä ruokia. Joo tulkaa tiistai-iltana kysymään, miten hyvä idea se sitten oli... En nimittäin ehkä ihan hahmottanut, että suurinta osaa jouluruoista ei voi tehdä kovinkaan paljon etukäteen valmiiksi, ellei niitä pakasta. Ohuppista. No mutta, toistaiseksi on vielä luja usko onnistumiseen.
Lähes kaikki ainekset on kyllä jo hankittu, ne tärkeimmät varsinkin. Kinkku köllöttää jääkaapissa, ja vihanneslaatikossa potut, lantut ja porkkanat odottavat soseuttamistaan. On punajuurta punajuurisalaattiin ja balkaninmakkaraa italiansalaattiin. Miäs osti itselleen silliä sekä chilisinappia kinkun kaveriksi. Kyllähän noillakin jo mahansa killilleen saa!
Ja olenpa ehtinyt oikein panostaa jo makeaankin puoleen! Joulupipareiden asian ajavat anopin reseptillä tehdyt "pitkät".
En minä yhtä hyviä niistä saa kuin anoppi - en, vaikka tällä kertaa soitin oikein tarkistuspuhelunkin ja kävimme reseptin vielä kertaalleen yhdessä läpi - mutta sanotaanko, että jos otetaan julmettu kimpale voita ja sekoitetaan siihen sokeria ja siirappia ja sideaineeksi vähän vehnäjauhoa, niin eihän siinä nyt kovin pahasti metsään voi mennä! Epäilemättä purkki tyhjenee kertaheitolla, kun se jemmastaan esiin otetaan. Ainakin nuo päätypalat katosivat pelliltä mystisesti...
Lisäksi - kun kerran tätä aikaa nyt niin ruhtinaallisesti on - innostuin askartelemaan ihan kotitekoisia suklaamakeisia viemisiksi pojan opettajalle sekä joillekin sukulaisille.
Jouluiset jääsuklaat
250 g kookosrasvaa
250 g suklaata
joulupipareita murskattuna
Sulata rasva ja suklaa miedolla lämmöllä kattilassa. Sekoita joukkoon joulupiparit. Lusikoi pikkuvuokiin. Jähmetä jääkaapissa. Herkuttele.
Minä siis tein kahdenlaisia, sekä valkoisesta että tummasta suklaasta. Omasta puolestani voisin sanoa, että yksi tuollainen riittää tainnuttamaan makeanhimon ainakin päiväksi, mutta perheen miesväki kyllä koemaisteli noita sellaiseen tahtiin, että eivät ne ilmeisesti ihan sietämättömän ylimakeita ole. Ovat ainakin helppoja tehdä - siinäpä vinkki vaikka joululta jääneiden pipareiden jatkojalostukseen uudenvuoden juhlien herkuksi!
Kuusikin on jo tuvassa. Löysimme oikein kivan, tuuhean ja sopusuhtaisen luonnonkuusen.
Tämä onkin koiran ensikontakti joulukuuseen (viime jouluna emme sellaista hankkineet, kun koira oli vielä niin pieni, ja anoppilassa oli tekokuusi). Se, että sisällä on yhtäkkiä ihan elävä puu, ei tunnu koiraa hetkauttavan suuntaan jos toiseenkaan, mutta voi että vesi maistuu paremmalle kuusenjalasta kuin omasta kupista ikinä...
Koristeensa kuusi saa huomenna, kun pojan kanssa perinteisesti joulujuhlan jälkeen käymme asiaan. Sitä ennen pitikin jo aloittaa joulusiivous eli imuroida, sillä kuusi blokkaa keskuspölynimurimme pistokkeen, joten sitten kun kuusi on kynttilänjohdolla kiinni seinässä eikä sitä enää voi siirrellä, ei imuria passaa heilutella. Voi miten harmittava takaisku...
Joo joo, joulu, tule vain jo!
2 kommenttia:
Kylläpä siellä ollaan ahkeria : ) Taidan olla vielä aika nuori.
Kivalta kuulostaa kuitenkin. Hyvää joulua!
Hiih, Mayo, tein hieman salapoliisityötä ja oletan, että kommentissasi on typo ja pidät *minua* aika nuorena? Täten sinusta tuli juuri suosikkilukijani! :D
Se, minkä ehkä tulkitsit nuoruuden epävarmuudeksi (tarkistussoitot anopille ja epäilykset ruokasuunnitelmien suhteen) mennee kyllä pikemminkin perfektionismin piikkiin. Mutta kyllä tässä edelleen on vahva usko onnistumiseen.
Hyvää joulua myös sinulle, tulehan toistekin kehumaan minua nuoreksi (muutkin kehut käyvät) (vitsivitsi, ihan kaikki kommentit ilahduttavat)!
Lähetä kommentti