Väripesua

Ikea se on sitten jännä paikka. Sinne lähtiessään sitä ei ollenkaan tiedäkään, mitä kaikkea sitä itse asiassa tarvitseekaan - ja sieltä tullessaan sitä ihmettelee, miten onkaan voinut siihen asti pärjätä ilman niitä monen monituisia löytöjä. Markkinointineroutta, ei voi muuta sanoa, miten ne ruotsalaiset aina osaavatkin.

Minäkin pistäydyin tässä taannoin pitkästä aikaa länsinaapurin ylpeydessä. Halusin löytää makuuhuoneeseen lisämaton, jotta koiran ei tarvitsisi sängystä pois hypätessään laskeutua liukkaalle lattialle - eihän se sellainen ole kellekään hyväksi, saati sitten töppöjalalle, jonka lonkat eivät ole ihan parasta A-ryhmää (Fanilla on D-lonkat; seikka, joka on tietysti harmillinen mutta jonka ei pitäisi kovinkaan merkittävästi koiran elämän laatuun tahi pituuteen vaikuttaa). Ja toki ajattelin siinä sivussa katsella vähän muitakin juttuja, ainakin säilytyslaatikoita eteisen varastohuoneeseen.

Senhän voi arvata, miten siinä käy, kun tällainen intoesteetikko lähtee valmiiksi avoimin mielin sinne myynninedistäjien mestariluokan temmellyskentälle. Siinähän vierähti tovi jos toinenkin - ihanaa ikiomaa laatuaikaa! - ja ostoskärry täyttyi tasaista tahtia.

Löysin ihanan tuntuiset päälliset sohvatyynyihin. Keltaiset. Keltaista meillä on olohuoneessa ollut tehostevärinä hieman jo ennestään, joten sopihan sitä sitten lisätäkin. Joten metsästin vielä tyynyjen sävyyn sopivat kynttilätkin.

Keittiöön puolestaan löysin mahtavat, kirkkaanoranssit tabletit. Ja niihin sopivia lautasliinoja. Ja tietysti myös kynttilät. Ihan huikee setti! (Ja saletisti mätsää myös siihen surullisenkuuluisaan kahvinkeittimeen...)

Nämä löytöni jopa toimivat kotiympäristössä juuri niin kuin olin sieluni silmillä kuvitellutkin (seikka, joka ei ole mikään itsestäänselvyys - onpahan niitä vikatikkejäkin tullut aikojen saatossa tehtyä vähintään riittävästi). Ainoastaan olohuoneen beigensävyinen matto hieman nihkeili niiden keltaisten tehosteiden kanssa. Sormeni syyhysivät vaihtamaan sen johonkin tummempaan, mutta en millään olisi raaskinut siitä vallan luopua, sillä se on rakkaan mummini meille häälahjaksi ostama ja oikeasti tosi hyvä matto. Aikani pyörittelin tätä dilemmaa, kunnes ykskaks hiffasin, että siinähän se ratkaisu oli, aivan silmieni alla, oli ollut siinä kaikki ne viisi vuotta, jotka olemme tässä asuneet: Keittiön pöydän alla oli iso, tummanruskea matto, jossa on suorastaan kellertävän sävyisiä kuteita seassa!!! Ja ei kun matot vaihtoon ja voi että tuli hyvä!

Katso vaikka itse:

Olkkari-kollaasi (pahoittelen kännykkäkuvien värintoiston laatua, mutta olen toistaiseksi saanut hankittua tuollaisen päheen kollaasintekosovelluksen vain kännykkään). Keskellä on yksityiskohta suuresta taulusta, josta tehostevärit on haettu. Ja kuten tarkimmat saattavat puukukka-kuvan taustasta havaita, niin ovathan meidän olohuoneen seinätkin keltaisen sävyiset. Tuo tapetti tosin on sangen korkealla vaihtolistallani, mutta isäntä on kyllä aika napakasti todennut, että me emme aio ruveta esim. 300-litraista akvaariota siirtelemään ihan vain siitä riemusta, että rouva saa vaihtaa täysin moitteettomassa kunnossa olevan tapetin pikkiriikkisen erisävyiseen... (hitto miten ärsyttävää, kun se on oikeassa)

Ja keittiö. Huomatkaa myös tuunatun viinilootan uusi asetelma. Hauskana bonuksena jopa D-vitamiinipurkki sopii sävyyn niin hyvin, että sitä kelpaa pitää keskellä pöytää muistuttamassa lisäravinnetarpeesta.

Ja eivätkö nuo päittäin vaihdetut matot toimikin hyvin! Beige matto istuu just eikä melkein keittiön kaappeihin ja tummanruskea puolestaan olkkarin sohviin. Ihan pienillä jutuilla saatiin molempiin huoneisiin ihan uutta tunnelmaa!

Jaa se makkarin matto? Ostin minä senkin. Ja niitä säilytyslaatikoita. Jotka tulivat totisesti tarpeeseen... Loppuhuipennuksena eteisen varastohuone ennen ja jälkeen (herkimpien ja/tai siivoushulluimpien lukijoiden kannattaa ehkä sulkea se ennen-kuvan puoleinen silmä):

Siistii! (sanan molemmissa merkityksissä)