Huomasin Aamulehdessä ilmoituksen Nightwishin konsertista Tampereen Ratinan stadionilla tulevana kesänä. Hieraisin silmiäni - kuinka voi olla, ettei miäheni ollut maininnut asiasta mitään, hänellähän tosiaan on se kuuluisa haukansilmä, melkeinpä kuudes aisti, suosikkibändien keikkojen suhteen?!? Voisiko tosiaan olla, että tämä olisi mennyt häneltä ohi..? Miten täydellinen joululahjaidea!
Kaikessa hiljaisuudessa nappasin ilmoituksen talteen ja ajastin puhelimeeni kalenterihälytyksen lipunmyynnin aloitusajalle (olenhan oppinut mestarilta, että näin kannattaa tehdä, kun metsästää lippuja todennäköisesti hyvin nopeasti loppuunmyytävään konserttiin). Aika kului, miäs ei edelleenkään hiiskunut konsertista halaistua sanaa eikä minunkaan silmiini osunut muita mainoksia aiheesta. Saatoin jo sieluni silmillä nähdä miähen iloisesti yllättyneen ilmeen joululahjapaketin äärellä. Pääsisinpä loistamaan hänen leipälajissaan!
Kun lipunmyyntipäivä koitti, miäs ilmoittikin jäävänsä aamupäiväksi kotiin tekemään töitä etänä, koska edellisiltana oli ollut työpaikan illallistapahtuma. Aavistelin pahinta, mutta jatkoin kuitenkin valmistelujani. Suljin työhuoneen oven - kerrankos sitä ihminen työrauhaa kaipaa, kun ei olekaan yksin kotona kuten tavallisesti - ja virittelin lippupalvelun sivun valmiiksi kaikkiin mahdollisiin selaimiin (olenhan oppinut mestarilta, että näin kannattaa tehdä, kun metsästää lippuja todennäköisesti hyvin nopeasti loppuunmyytävään konserttiin). Poistin kalenterihälytyksen, ettei se olisi paljastanut aikeitani.
Hieman ennen lipunmyynnin alkamista kuulin olohuoneesta miähen kännykän piippaavan kalenterihälytystä. Olin jo aika varma tappiosta, mutta hiippailin kuitenkin ihan muina naisina kysymään, oliko hänellä kenties puhelinpalaveri alkamassa - siis että osaisin sitten olla erityisen hiljaa ja hiippailematta sen aikana. Vastaus oli epämääräinen. Joululahjaideani mönkään meno vaikutti 99-prosenttisen todennäköiseltä, mutta päätin silti jatkaa.
Ja sain kuin sainkin napattua oikein hyvät paikat konserttiin. Juuri kun olin syöttämässä luottokorttini tietoja vahvistusruutuun, miäs ilmaantui selkäni taakse. "Haluutsä kesällä Ratinaan Nightwishiä kattoon, ostanko liput?"
Huokaus. Joo haluun, älä osta.
Se siitä yllätyksestä, mutta hyvä sentään, ettei tullut ostettua lippuja tuplaten. Ja tietysti superhienoa päästä keikalle!
Sitähän voisi melkein tuumata, että me kaksi sovimme yhteen, kun ajatuksemme kulkevat aika samaa rataa.
Miäheni on kaiken kaikkiaan harvinaisen vaikeasti lahjottava tapaus. Hän on valtavan aikaansaava ihminen, ja jos hän jotain huomaa tarvitsevansa tai haluavansa, hän menee ja hankkii sen itselleen sen kummempia haikailematta tai pähkäilemättä. Ja kun minä puolestani en missään tapauksessa haluaisi kellekään antaa turhanpäiväisiä lahjoja, varsinkaan tavaroita (olen tässä suhteessa vahvasti isääni tullut), niin yhtälö on sangen haastava.
Eikä asiaa yhtään helpota se, että miähellä on syntymäpäivä ihan alkuvuodesta. Eli juuri kun saa joululahjapulman jotenkin ratkaistua, täytyykin jo ruveta syntymäpäivälahjapulmaa pähkäilemään. Tänä joulunahan päädyimme jo antamaan toisillemme saman kirjan, joten skarppaamisen varaa oli.
Epätoivoisena haahuilin musiikkikauppaan ja kysyin myyjältä, mitä livekonsertti-DVD:ita heillä olisi - miäs pitää niistä ja suorastaan keräilee niitä. Myyjä kyseli, mitkä bändit kiinnostaisivat, ja tsekkasi tilannetta tietokoneeltaan. Luettelin joitain miähen suosikkeja: Haloo! Helsinki - ei ole DVD:tä. Nickelback - ei heiltäkään ole oikein Euroopassa konserttimatskua ilmestynyt. Ööö no hei, entäs Sunrise Avenue, siitähän miäs pitää kovasti, tallensi just telkkarista jonkun niistä kertovan dokkarin ja mainitsi, että niiden keikalle täytyy sitten kyllä mennä, jos vain Suomessa joskus esiintyvät? Myyjä naputteli konettaan: "Eeei ole DVD:tä tehty, sorry. Mut näköjään niillä on jäähallikeikka Helsingissä toukokuussa, näyttäis paikkojakin olevan vielä..."
Siis täh?!? Sunrise Avenue? Helsingissä? Toukokuussa? Niinku tämän vuoden toukokuussa? Lippuja jäljellä? Ja niitäkö myydään tuossa viereisessä kauppakeskuksen infossa?!? Hyvä etten rynninyt tiskin yli halaamaan sitä myyjää. Tyydyin kuitenkin vain ostamaan Nightwishin live-DVD:n - vähän kuin löytöpalkkioksi - ja säntäämään infopisteen lippuluukulle.
Ja kyllä! Minä tein sen sittenkin! Onnistuin yllättämään perheen TicketMasterin keikkalipuilla!!!
Tästä tulee ihan huikee keikkavuosi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti