Pelhanan mulkut

Viime kesänä kasvinretaleeni pelastanut supersankari, naapurin rouva, mainitsi ohimennen, että oreganoni juurakossa on muuten sitten muurahaispesä. Hävitin tietysti sen oreganon oitis (eipä meillä sille juuri käyttöä ollutkaan), mutta myöhäistähän se oli. Tänä keväänä huomasin harmikseni, että koko yrttimaani suorastaan kuhisi noita pirkaleen pikkuvipeltäjiä.

Koska historia ei ole minua opettanut vaan edelleen jästipäisesti kuvittelen nauttivani pitkin kesää oman ryytimaan antimista, ei minkään pääkallomerkillä varustetun muurahaismyrkyn käyttäminen tuntunut hyvältä ajatukselta. Päätin kysyä neuvoa Facebook-ystäviltäni, koska tiedän, että siihen joukkoon mahtuu useitakin puutarhan supersankareita. Sainkin aivan ihanan paljon vastauksia, ja ajattelinkin nyt listata ne tähän, josko niistä olisi jollekulle muullekin hyötyä. Siispä:

Vinkkejä luonnonmukaiseen muurahaistorjuntaan ((c) meitsin frendit):

• Ihan vain runsas kastelu; murkut viihtyvät kuivassa. Tämä selittääkin hyvin sen, miksi ne juuri minun tiluksilleni ovatkin niin runsaslukuisina pesiytyneet...
• Kiehuva vesi. 
• Nokkosvesi: ämpäriin nokkosia ja vettä päälle, muutaman päivän liuotus ja sen jälkeen vesi kasvimaalle
• Kaneli. Oiva tilaisuus myös kokeilla, mitä käy jos kanelilla käsiteltyyn kasvimaahan istuttaa basilikan - tuleeko siitä kanelibasilika?
• Suola; kulkureitille ripoteltuna tai kasteluveteen liotettuna
• Ruokasooda. Onko jotain toimenpidettä, mihin ruokasooda EI kävisi?!?
• Minttu. Siis ihan mintun istuttaminen kasvimaahan. Sivutuotteena oiva tekosyy juoda kesällä paljon mojitoa!
• Maissijauho.
• Mäntysuopavesi.
• Sahrami. Tämä saattoi kyllä olla herja, mutta mikäs siinä, jos haluaa keltaisen kasvimaan.
• Vadelma-FunLight; makea vadelma houkuttaa murkkuja ja aspartaami koituu niille kuolemaksi. Jos minulta kysytään, tuholaistorjunta onkin ainoa järkevä käyttötarkoitus aspartaamille...
• Chilijauhe.

Siinä sivussa virisi myös yleistä keskustelua kyseisestä yrttimaastani. Mainitsin, että eipä se kovin hedelmällinen pläntti ole, koskapa edelliset asukkaat ovat suuressa viisaudessaan perustaneet sen suoraan suuren koivun juureen ja lisäksi maaperä täällä on tosi savista. Yksi ystävätär totesi, että varmaan tarvittaisiin kasvulaatikko tai vähintään suodatinkangas, jotta mullan ravinteista saataisiin jäämään yrteillekin jotain. Vastasin, että tokihan siinä nyt suodatinkangas on, mutta siitäpä sainkin idean: Ehkä kannattaisi tyhjentää se koko yrttimaa nyt, kun se on vielä tyhjänä (olen nääs ollut tosi laiska varovainen yöpakkasten suhteen ja lykännyt istutuksia) ja tarkistaa suodatinkankaan kunto. Samaan syssyyn voisi sitten tyhjentää puoli maustekaappia niiden pelhanan mulkkujen niskaan.

Ja sangen epätyypillisesti jopa tartuin saman tien toimeen elikkäs lapionvarteen. Kaivoin ja kaivoin ja mitä syvemmälle pääsin, sitä syvemmin tyrmistyin: Eihän siellä helevata soikoon mitään suodatinkangasta ollut!!! Olin näköjään taas sortunut rakkaaseen helmasyntiini olettamiseen: kun tähän muuttaessamme löysimme viereiseltä isommalta kasvimaaltakin sellaisen suodattimen - noin kahden sentin syvyydestä! - niin tietysti kuvittelin, että siinä pikkupläntilläkin sellainen on. Jepujee. Onneksi odotin vain viisi vuotta ennen kuin tarkistin asian...

Mutta nyt on kuulkaas ryytimaalla rotia! Murkut saivat ensi hätään niskaansa runsaasti mäntysuopavettä ja suolaa, ja ainakin äkkiseltään ne katosivat näkyvistä. Jos ne vielä kehtaavat ilmaantua takaisin, käyn läpi tuon koko listan vaikka järjestyksessä. Minuahan eivät alle sentin mittaiset jallita, prkl!

Koivunjuuren silpomiseen käytin miästyövoimaa. Vaikka olisinhan minä sen varmasti itsekin saanut hakattua, olenhan kova tyttö bodaamaan, mutta mitä sitä turhaan rasittaa itseään... Tästä näkee myös hyvin, kuinka kummalliseen paikkaan kasvimaa on tosiaan pykätty.

Sitten vain suodatin paikalleen ja multaa päälle...

...ja ei muuta kuin siementä vakoon! Istutin esim. retiisiä, salaattia, tilliä ja persiljaa...

...joka ottikin heti kelpo kasvupyrähdyksen! Noeivais, löysin tämän tupsun mansikkamaasta (joo, köh, olen toooosi etevä puutarhuri).

Ei muuta kuin satoisaa kesää odotellessa. KIITOS vielä kerran ihanille, avuliaille ystävilleni!