Pojan historian tunneilla on käsitelty antiikin Kreikkaa, ja yhdessä kappaleessa sivutttiin mm. Kreetalla sijaitsevaa Knossoksen palatsia. Kun autoin poikaa valmistautumaan kokeisiin, mieleeni juolahti, että mehän olemme miähen kanssa käyneet siellä palatsin raunioilla, juurikin sillä ensimmäisellä yhteisellä matkallamme, jolta on peräisin se nyttemmin karmaisevaksi kulunut Karvis-pyyhe, johon juuri äskettäin viittasin.
Kaivelin valokuva-albumin esiin. Niin, yhdenlaista esihistoriaa sekin: ei meillä silloin vuonna 2001 vielä mitään digikameroita ollut, vaan filmikameralla ikuistettiin vain ne ehdottomasti kiehtovimmat kohteet tarkasti laskien, että filmirullaa riitti koko lomaksi. Poikaan tekikin asiaankuuluvan suuren vaikutuksen nähdä kotialbumissa ihan samoja kuvia kuin hissan kirjan sivuilla - toivottavasti se edesauttoi myös oppimista.
Mutta eivät ne vanhat kivet suinkaan olleet ainoa asia, joka poikaan teki vaikutuksen. Myöhemmin käytiin seuraavanlainen keskustelu:
Poika: Isi, sä näytit silloin 15 vuotta sitten vielä ihan lihaksikkaalta!
Minä: Niin, ja minä kuulemma näytin nuorelta...
Miäs: No ilmankos sää olitkin sellasen lihaksikkaan miähen onnistunu saamaan...
Oi perheeni mun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti