maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kelle täällä pitää maksaa ettei kaikki olis niin paskaa

Otsikon fraasi on pesiytynyt korvamadokseni tästä suomipop-teoksesta, joka ei musiikillisilla ansioillaan (ainakaan minua) sanottavammin hurmaa mutta onpahan pirun tarttuva veisu silti.

Kysymyshän lienee tarkoitettu retoriseksi, mutta minulla on siihen kyllä pitkä liuta vastauksia.

Remonttiporukalle pitää maksaa, että pääsee saunomaan ja suihkuttelemaan omassa kodissaan - ja vimpan päälle fiineissä fasiliteeteissä sitten pääseekin. Sitten kun vihdoin pääsee. Remontti on kyllä edennyt jo loppusuoralle, mutta kuten missä tahansa kestävyyslajissa, ne viimeiset metrit tuntuvat venyvän valovuosiksi. Retkielämän jännitys on haalistunut ajat sitten, tietyssä vaiheessa ne olohuoneessa sijaitsevat saunanlauteet ovat lakanneet naurattamasta, eikä se pirun pyykkikaappi keskellä keittiötä ole enää yhtään hauska vitsi. Mutta varovaisten lupailujen mukaan keskiviikkona saattaisi olla valmista. Kalkkiviivat ovat jo ihan varpaiden ulottuvilla. Oi kultainen keskiviikko, täältä tullaan!!!

Matkatoimistolle piti maksaa, että pääsi rentouttavalle rantalomalle toiselle puolen maailmaa. Ja vaikka lomabudjetti lopulta alittuikin reilusti, koska kohteen ostosmahdollisuudet olivat vielä odotettuakin olemattomammat, pitihän siellä syömisestä ja juomisesta kuitenkin vielä vähän lisää maksaa. Ja yksinyrittäjällehän loman hinta aina auttamatta tuplaantuu, koska mukaan on laskettava myös loma-ajan tulonmenetys. Oli se matka ilman muuta hintansa väärtti, mutta siellä kerätty akkujen latinki on kyllä jo hyvää vauhtia purkautunut, kun on täytynyt yrittää ottaa takaisin sen viikon työt.

Em. seikkojen vuoksi olin ajatellut pitää hetken aikaa kukkaronnyörit hyvinkin tiukalla. Paitsi että kampaajalle piti kyllä vielä ihan välttämättä maksaa, että sai mallistaan pois kasvaneen kuontalon taas jonkinlaiseen kuosiin. Aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsinkin vakikampaajani äitiysloman mukanaan tuomista haasteista. Silloinen sählinkihän päättyi lopulta ihan onnellisesti, joten varasin tällä kertaa ajan suoraan sille kampaajalle, jonka käsien jälkeen olin silloin ihan tyytyväinen. Selitin/ohjeistin, että tukassani täytyy olla väriä kasvojen ympärillä, koska naamani iho on niin kelmeä, muuten näytän ihan aaveelta. Lisäksi mainitsin, että tykkäsin kovasti siitä hennon kuparin/persikan sävystä, jota viimeksi laitettiin vähän tehosteeksi ja että mielelläni näkisin sitä tukassani enemmänkin. No kampaajahan laski tästä yksi ynnä yksi ja laittoi vain reilusti sitä hailakkaa persikkaista väriä kasvojeni ympärille. Lopputulos: näytin keltatautiselta hattivatilta.

Koska työt painoivat päälle, minulla ei ollut aikaa jäädä vaatimaan korjausvärjäystä, vaan päkistin jonkinlaisen tekohymyn, mutisin väkinäiset kiitokset, maksoin viulut ja poistuin paikalta. Ajattelin, että ehkä kyse oli vain siitä, että väri muuttui niin radikaalisti, ja alkujärkytyksen laannuttua oppisin elämään sen kelmeän kuontaloni kanssa.

Mutta ei. Remonttikaaos, työruuhka ja muut mielen päälle kasautuneet asiat olivat jo venyttäneet pinnani äärimmilleen, ja epämääräisen oranssi tukka tuntui olevan se viimeinen korsi kamelin selkään. Mieleni teki purskahtaa itkuun joka kerta, kun erehdyin vilkaisemaan peiliin. Kaupungin kalliisiin salonkeihin ajeluun minulla ei kuitenkaan ollut aikaa, enkä myöskään ollut innokas maksamaan uudemman kerran kaupunkisalonkihintaa, joten marssin lopulta lähikauppakeskuksen markettikampaamoon ja varasin ajan hätäapukorjausvärjäykseen. Reilusti tummempaa raitaa persikkakuparin päälle, ja johan alkoi elämä voittaa. Kuutisenkymppiä siinäkin köyhdyin, mutta kehtaanpa taas liikkua ihmisten ilmoilla ilman pipoa.

Ja sitä paitsi sinne kampaamoon kuljetaan kosmetiikkaliikkeen läpi, ja siellä kosmetiikkaliikkeessä oli alennuskampanjapäivät meneillään. Tarvitsin uutta kasvorasvaa, enkä ollut löytänyt lempimerkkiäni sopuhintaan edes lentokentiltä, joten tartuin nyt tarjoukseen toisenmerkkisestä tökötistä. Siitä oli tarjolla niin hyvä diili, että hinnasta lähti pois kuutisenkymppiä. Eli oikeastaanhan se ylimääräinen kampaajakäynti oli ihan ilmainen, eikö vain...

Mjoo. Ehkei tässä nyt ihan kaikki niin paskaa ole. Kohta on keskiviikko.


Ei kommentteja: