Kokeilussa crossfit

Havahduin tässä eräänä päivänä tajuamaan, että ensimmäisestä Body Pump -tunnistani tulee kohta kuluneeksi 15 vuotta - se harrastus alkaa siis olla ikään kuin ripari-iässä. Toinen suuri rakkauteni, Body Combat, aloittaisi syksyllä koulun, eivätkä myöskään Body Step, Body Attack, Body Balance, Sh'bam, CXWorx tai Gritit minun osaltani varsinaisesti lapsenkengissään taaperra. Minua voi siis melko hyvällä syyllä pitää Les Mills -konseptiliikunnan suurkuluttajana; tätä nykyä noita tunteja kertyy mittariin keskimäärin 5-7 viikossa.

Tuota taustaa vasten ei liene ihmekään, että olen alkanut vähitellen miettiä, voisiko sitä kroppaansa kurmuuttaa jollain muullakin tavalla. Päätinkin haistella hieman uusia hikiä tuulia, ja ilmoittauduin Crossfit-peruskurssille.

Crossfit on nykyään kovin suosittu ja jatkuvasti suosiotaan kasvattava liikuntalaji, jota voi harrastaa kuntoilu- tai kilpailumielessä. Kuten lajin nimestäkin voi ehkä etäisesti päätellä, kyseessä on monia eri lajeja yhdistävä toiminnallinen harjoittelu - siis suomeksi sanottuna kiertoharjoittelu, eli wähän niinku wanha kunnon kuntopiiri. Siinä mennään aika lailla kuntoharjoittelun raadolliseen rehelliseen ytimeen: liikkeet ovat sangen perustavanlaatuisia eikä kovin kummoisia teknisiä laitteita tarvita. Soutulaite lienee monimutkaisin vekotin, jonka kanssa puuhastellaan, muuten apuvälineinä käytetään lähinnä painoja, roikkumistankoja, laatikoita (joiden päälle hypitään) - ja tietenkin oman kropan painoa.

Lajia voi harrastaa omatoimisesti kuntosaliharjoittelun tapaan tai ohjatuilla ryhmätunneilla. Itse olen selkeästi ryhmäliikkuja, joten ohjattu versio oli minulle itsestäänselvä valinta, ja muutenkin uuteen lajiin tutustuminen on toki hyvä aloittaa opastetulta kurssilta, vaikka useimmat liikkeet ennestään tuttuja olisivatkin.

Tällä peruskurssilla kukin harjoituskerta kestää 1,5 tuntia. Ensin tehdään reilun parinkymmenen minuutin lämmittely, sarja liikkeitä, joita saa tehdä omaan tahtiinsa niin monta kierrosta kuin annetussa ajassa ehtii. Lämmittelysarjaan voi kuulua esimerkiksi askelkyykkykävelyä, burpee-hyppyjä ("ja ei sitten mitään Les Mills -versioita, rouva hyvä, vaan käydäänpäs kiltisti ihan vatsallaan maassa, kiitos"), kuntopallon seinään heittelyä, naruhyppelyä, leuanvetoja ja istumaannousuja. Voin kertoa, että "lämmitelty" on aika lievä ilmaus sille olotilalle, joka tämän vaiheen päätteeksi vallitsee!

Lämmittelyn jälkeen on pieni palauttelu, ja sen jälkeen käydään varsinaisen kierroksen liikkeiden tekniikoita tarpeen mukaan läpi. Tämä on nimenomaan peruskurssin lisäarvo, normaaleilla ohjatuilla tunneilla ei tekniikkaopastusta ole, ja ne ovat myös kokonaiskestoltaan lyhyempiä. Ja sitten ei kun hommiin (ikään kuin niitä hommia ei olisi jo siihen mennessä tehty...)!

Itse kierrokselle asetetaan ohjatuilla tunneilla aikaraja. Painoista annetaan suuntaa-antavat suositukset, mutta jokainen saa tietenkin lopulta valita oman tehotasonsa itse. Kierrokseenkin kuuluu tietty määrä liikkeitä, jotka on tarkoitus saada annetussa ajassa tehtyä joko kertarypistyksenä tai määrättynä määränä kierroksia. Esimerkkikierros voisi pitää sisällään vaikkapa maastavetoja ("ja ei sitten mitään Les Mills -versioita, rouva hyvä, vaan lasketaanpa se tanko ihan maahan asti, kiitos") tai kyykkyjä ("ja ei sitten mitään Les Mills -versioita, rouva hyvä, vaan kyykätäänpäs se ahteri reilusti polvien tason alapuolelle, kiitos"), muutamansadan metrin souturupeamia, kahvakuulan heilautuksia,  boksihyppyjä ja istumaannousuja painon kanssa.

Minulle järjettömän kilpailuhenkisenä ihmisenä oli tietenkin suuren riemun paikka, kun heti ensimmäisellä tunnilla sain kuin sainkin kierrokseni täyteen annetussa ajassa, ja vielä ihan täydet 10 sekuntia jäi ylikin! Lisäksi koin suurta onnistumisen iloa vedettyäni leukoja ensimmäistä kertaa elämässäni (kuminauha-avusteisesti sentään). Toisella kerralla pääsin "maaliin" peräti 10 minuuttia etuajassa, mikä oli näin jälkeenpäin ajateltuna vähän tyhmästi tehty, koska sehän tarkoitti sitä, että ehdin tehdä huomattavan monta bonuskierrosta. Kolmannella kerralla aikaa jäi yli vielä enemmän, 13 minuuttia, ja tämän ajan käytin sitten kokeilemalla, kuinka paljon raskaammilla painoilla olisinkaan voinut ne sarjat tehdä. "Niin sulla oli tuossa kyykkytangossa 30 kg, paljonkos se on suhteessa omaan painoosi?" kysyi (miespuolinen) ohjaaja. "Köh, todelliseen painooni vai siihen painoon, jonka julkisesti kerron?" kysäisin. Lopulta myönsin, että ei se 30 kg nyt ehkä ihan sitä tosiharrastajille suositeltavaa 75 prosenttia painostani ole. Tein sitten muutaman koekyykyn sillä 75 prosentilla ja totesin, että aika paljon se kyllä painoi. Jäi positiivisesti hampaankoloon, olen kovasti motivoitunut parantamaan syväkyykkytekniikkaani.

Crossfitistä, kuten melkein kaikista liikuntalajeista nykyään, sanotaan, että se sopii kaikille, koska aina voi sopeuttaa liikkeet omaan kuntotasoonsa. Eikä siinä huipputikissä toki tarvisekaan olla - sitä vartenhan siellä treenataan, että se oma tikki siitä koko ajan kohenee! - mutta uskaltaisin kuitenkin varovasti vinkata, että ihan suoraan sieltä sohvannurkasta ei crossfit-tunnille välttämättä kannata kampeutua. Olen nytkin pukuhuoneessa sivukorvalla kuullut useammasta suusta, että se oli ihan hullu täystyrmäys ja meinasi panna stopin koko liikuntaharrastukselle heti kärkeensä, kun vei kaikki mehut ja kipeytti paikat pitkäksi aikaa. Mutta ihan normaalissa peruskunnossa oleville, itsensä kanssa kilvoittelusta nauttiville ja helposti havaittavasta kehityksestä ilahtuville laji passaa vallan mainiosti!

Minusta crossfitin suurin pluspuoli on sen monipuolisuus - jokainen tunti on erilainen, mikä on todella virkistävää vaihtelua verrattuna Les Mills -konseptiin, jossa niitä samoja ohjelmia veivataan aina kolmisen kuukautta putkeen - ja kokonaisvaltaisuus. Suurimmaksi miinukseksi tämän vähäisen kokemukseni perusteella mainitsisin sen, että käsille se käy: kämmenet kipeytyvät painotangon tempomisesta, soutulaitteen kahvojen kiskomisesta ja oman kropan roikottelusta pahemman kerran. Suosittelen siis ehdottomasti jonkinlaisten hansikkaiden käyttöä!

Ja crossfitiä ylipäätään voin kyllä suositella. Tosin en silti usko, että kokonaan raaskisin niitä iänikuisia konseptijumppiani jättää (ehkä ikinä), mutta voi hyvinkin olla, että crossfit jää liikuntakalenteriini pysyvämmäksikin täydennykseksi.