keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

New York New York

Pitkään aikaan emme olleet yhtään kiinnostuneita New Yorkista. Kaupunki näyttäytyi TV-sarjoissa ja elokuvissa useimmiten ruuhkaisena, nuhjuisena, jopa likaisen oloisena - se huokui omanlaistaan särmikästä luonnetta, joka vain ei vedonnut meihin. Vähitellen aloimme kuitenkin enenevässä määrin miettiä, että onhan se sentään aika ikoninen paikka ja varmasti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Niinpä tämän kesän kahdenkeskisen kaupunkiloman kohdevalinta oli loppujen lopuksi suorastaan helppo.

Ennakko-oletuksemme osui kyllä sinänsä oikeaan, että New York todellakin on ruuhkainen, osin nuhjuinen - onhan suuri osa rakennuksista seissyt paikallaan pian sata vuotta - ja monin paikoin myös ihan rehellisesti likainenkin paikka. Tämän saimme tuta heti matkalla lentokentältä hotellille, sillä tulopäivämme oli selvästikin roska-auton kierrospäivä, ja katujen varsilla rehotti todella mittavia jätesäkkiröykkiöitä. Heti ensivaikutelmana totesimme, että kaupungissa totta tosiaan on omanlaistaan särmikästä luonnetta, jollaista emme ole missään muualla kokeneet - ja se on erittäin kiehtovaa!

Kaupunki kihisee omanlaistaan elämää.

Hotellimme sijaitsi Times Squarella, kaiken vilkkuvan ja välkkyvän ja kuhisevan elämän ytimessä. Tuloiltanamme haahuilimme jet lagia vastaan taistellen aukiolla noin vartin, ja jo siinä ajassa rättiväsyneet silmäni ehtivät rekisteröidä muiden muassa pelkästään vartalomaalin avulla Amerikan lipuiksi sonnustautuneen naiskaksikon, kahden miehen Jeesus-marssin sekä marijuanan laillistamista ajavan, kannabiskasviksi pukeutuneen tyypin, joka poseerasi reteenä valokuvassa noin alakouluikäisen pikkupojan kanssa.

Olihan siellä ehkä pari muutakin tyyppiä...


Yksi seikka, joka pisti erityisesti silmääni ja ainakin oman kokemukseni perusteella erotti New Yorkin muista jenkkikaupungeista, joissa olen käynyt, on se, että kaikilla tuntui olevan koko ajan kiire. Ihmiset liikkuvat ja puhuvatkin tavallista nopeammin. Yliystävällisen maireuden sijaan ravintoloissa ja kaupoissa sai lähinnä käskevää palvelua; varsinkin suosittuna aamiaispaikkana toimivassa deli-kahvilassa myyjä pompotti asiakkaita tiskin takaa sellaisin vääpelin ottein, ettei siinä turistiparka uskaltanut paljon jäädä miettimään, mitä tekisi mieli, vaan tokaisi vain hätäpäissään ensimmäisen silmiin osuvan ruokalajin nimen - ja ennen kuin viimeinen äänne oli edes artikuloitu, kajahti tiskin takaa jo jykevä "NEEEXT!"

Liikettä, liikettä, ei jäädä tuleen makaamaan!



Meillä oli viisi päivää aikaa tutustua New Yorkiin ja suunnitelmana käydä sumeilematta läpi kaikki klisheet. Ensimmäisen päivän pyhitimme shoppailulle. Matkustimme kätevällä suoralla bussiyhteydellä New Jerseyn puolella sijaitsevaan Jersey Gardens -nimiseen outlet-ostoskeskukseen, jossa on kattava valikoima perustason merkkiliikkeiden poisto- ja alennuserien myyntipisteitä. Kaupat eivät ole fiinisti sisustettuja vaan muistuttavat pikemminkin kirpputoreja, mutta hyviä ja erittäin edullisia löytöjä niistä kyllä teki, kun vain jaksoi rekkejä plärätä. Meidänkin mukaamme kertyi pussukka ja nyssykkä jos toinenkin, mutta hyvin maltillisia shoppailijoita me kuitenkin olimme moniin muihin verrattuna: silmiinpistävän suuri osa asiakkaista paineli kauppakeskuksen käytäviä suuren matkalaukun kanssa! Edullisten laatulöytöjen metsästäjälle myös Century 21 -tavatatalo on oiva paikka, ja voihan kaupungin virallisistakin merkkiliikkeistä löytää hyviä alennusmyyntejä (terv. nimim. Abercrombie & Fitchillä ehkä hieman villiintynyt...).

Mutta se shoppailusta, sitten niihin klisheisiin.

Brooklyn Bridge

Tämä Manhattanin ja Brooklynin yhdistävä, vajaan parin kilometrin mittainen teräsriippusilta näkyy todennäköisesti joka ainoassa New Yorkiin sijoittuvassa viihdetuotannossa ja on siten tietenkin myös turistin must. Me tsekkasimme sillan ensin jokiristeilyltä käsin, mistä siitä saikin ihan hyvän kokonaiskäsityksen.

Brooklyn Bridge
Myöhemmin kävimme myös kävelemässä sillan päällä, mutta se paahtavassa helteessä sietämättömän hitaasti matelevassa turistivirrassa haahuilu ei minun suosikkielämysteni joukkoon kyllä noussut. Mutta voimmepa senkin klisheen ruksata listalta.

Vapaudenpatsas

Tärkein syy, miksi edellä mainitulle jokiristeilylle lähdimme, oli tietenkin tuo kaikkien New York -klisheiden äiti, Lady Liberty. Olimme jo etukäteen päättäneet, ettemme edes yritä lähteä patsaan sisälle ryysimään vaan katsastamme sen ilmaiselta Staten Islandin lautalta käsin. Lopulta siis päädyimme lautan sijaan maksulliseen hop on/hop off -jokitaksiin, jolla pääsimme katsomaan muitakin suunnittelemiamme kohteita, mutta joka tapauksessa kierroksen päätteeksi totisesti taputimme itseämme selkään hyvän päätöksen kunniaksi: Vapaudenpatsaan lautalle johtava jono oli hyvin todennäköisesti noin kilometrin mittainen, ja joelta käsin ottamistamme valokuvista näkyy, että perillekin patsaan ääreen oli ehtinyt jo ihan yksi tai kaksi sataatuhattamiljoonaa turismoa.

No eiku Eiffelin torni...

Fiilistelyyn taipuvaisena ihmisenä koin aika vahvan tunne-elämyksen ajatellessani niitä miljoonia ja taas miljoonia siirtolaisia, jotka ovat pitkän ja raskaan merimatkan päätteeksi vihdoin saaneet näkyviinsä tämän tervehdyksen, lupauksen kauan kaivatusta paremmasta elämästä. Risteilyoppaan mukaan jopa 40 % nykypäivän amerikkalaisista polveutuu suoraan Ellis Islandin kautta tulleista siirtolaisista!

9/11 Memorial

Joskus kauan sitten historiassa sotaa käytiin niin, että etukäteen sovittuna aikana koottiin sotajoukot etukäteen sovitun niityn vastakkaisille laidoille, ja siitä sitten torvet soiden otettiin yhteen. Syyskuun 11. päivä 2001 viimeistään toi koko läntisenkin maailman tietoisuuteen sen, että eipä eletä sellaisia aikoja enää. Nyt sota voi tulla mihin tahansa, milloin tahansa, missä muodossa tahansa, varoittamatta, siviiliuhreja kaihtamatta.

WTC-muistomerkillä kaukaa pohjoisesta lintukodostakin tullut turisti hiljentyy. Kummankin kaksoistornin perustusten kohdalla ammottaa tummanpuhuva aukko, jonka laidoilta valuu hiljaksiin vettä alas tyhjyyteen. Altaiden reunuksiin on kaiverrettu iskussa menehtyneiden nimet, toiseen siviilien ja toiseen pelastusviranomaisten. Todella pysähdyttävä paikka, joka teki minuun paljon syvemmän vaikutuksen kuin olisin etukäteen osannut kuvitella!

Entä jos elämän ikuinen virta katkeaa kuin lahonnut silta?

Wall Street

Eiväthän terroristi-istkutkaan toki maailman pyörimisliikettä pysäytä, varsinkaan sitä pyörimisliikettä, jonka moottorina on raha ja valta. Rahamaailman keskus, Financial District, kohoaa edelleen Manhattanin eteläkärjessä ytimenään legendaarinen Wall Street. Kun kerran hoodeilla olimme, kävimme tietysti tämänkin klisheen katsastamassa - ja hämmennyimme suuresti: varsinainen Wall Street on itse asiassa hyvin lyhyt ja vaatimaton kadunpätkä, jota ei ikinä uskoisi kuuluisaksi pääkallonpaikaksi muusta kuin alueella parveilevien turistien määrästä, ja se pörssirakennuskin nökötti paikallaan sangen hiljaisen ja nöyrän oloisena (niin no, oli sunnuntai ja pörssi kiinni).


Wall Street - mikä kenellekin pyhää on


Central Park

Mainittakoon tässä välissä, että emmehän me olisi me, ellei reissuumme olisi sisältynyt myös penkkiurheilua. Sattumoisin juuri matkamme aikaan pelattiin Copa American eli Amerikan mantereiden jalkapallomestaruuskisojen puolivälieriä, ja sattumoisin kyseisen turnauksen juhlavuoden kunniaksi yksi niistä pelattiin Metlife Stadiumilla New Jerseyssä. Vähemmän sattumoisin me olimme paikalla. Vastakkain olivat Kolumbia ja Peru ja tunnelma oli melkoinen, kun 88 000 eteläamerikkalaista (95-prosenttisesti Kolumbian kannattajia) hurrasi omilleen. Itse peli tosin oli luokattoman huonoa pelaajien keskittyessä lähinnä esittämään lukemattomia tulkintoja kuolevasta joutsenesta jalkapallotaidoilla loistamisen sijaan, ja maalittoman peliajan ja jatkoajan jälkeen matsi ratkesi lopulta rangaistuspotkuilla Kolumbian voittoon. Me olimme siinä vaiheessa jo palanneet hotellille.

Junassa matkalla peliin Kolumbian paitaan pukeutunut paikallinen nuorimies ryhtyi hyväntuulisesti rupattelemaan kanssamme, kyseli mistä tulimme ja mistä olimme kiinnostuneita, ja tarjoutui antamaan hyviä vinkkejä. Lopulta hän kuitenkin tyytyi lähinnä ihmettelemään: "Miksi kukaan tulisi lomalle New Yorkiin? Tämä kaupunkihan on ihan syvältä! Ainoa hyvä asia täällä on Central Park. Se on ihana paikka. Luvatkaa, ettette poistu New Yorkista käymättä Central Parkissa!" Huomautin vastaukseksi, että me olemme Suomesta, paikasta joka itse asiassa on melkeinpä yhtä Central Parkia koko maa, joten urbaani pilvenpiirtäjäviidakko on itse asiassa meille paljon suurempi wow-elämys - ja toivotin hänet lämpimästi tervetulleeksi lomalle tänne pohjolaan - mutta tietenkin aioimme myös Central Parkin katsastaa.

Ja aivan: sehän oli kuin olisi kotiin tullut! Totta kai on aika huikeaa, että keskellä sitä järkyttävän tiivistä järkyttävän korkeiden talojen massaa levittäytyy lähes kolmen ja puolen neliökilometrin kokoinen vehreä keidas kinttupolkuineen ja tekojärvineen, mutta ei se suomalaiselle tarjonnut mitään tajunnanräjäyttäviä, ennenkokemattomia näkymiä. Ihana paikkahan se toki on, ilman muuta!

Kun luonto ja kaupunki kohtaavat.

Käväisimme samalla vaivalla myös Central Park Zoossa, mutta ilmeisesti se animaatioelokuva tosiaan perustuu tositapahtumiin ja sieltä ovat useimmat eläimet karanneet johonkin Madagascarille. Todella vaatimaton paikka oli se!

Top of the Rock

Koska loma-aikataulumme rajoitti New Yorkiin tutustumisen lähinnä Manhattanin saareen, oli asianmukaista hankkia kokonaiskuva kaupungista lintuperspektiivistä käsin. Tähän tarkoitukseen valitsimme Rockefeller Centerin näköalatasanteen (toinen vaihtoehto olisi tietenkin ollut Empire State Building), eikä sieltä avautuvista näkymistä totisesti ollut valittamista!

Tästä näkee Central Parkin aika hyvin mittakaavassa

Keskellä Empire State Building
Broadway

Ja vielä puuttuu klisheiden listasta Broadway-musikaali. Valintamme osui Disneyn Aladdiniin. Ja olihan se takuuvarmaa tekemistä, tyyppiesimerkki siitä, että rahalla saa ja hevosella (tai lentävällä matolla) pääsee. Lavasteet, tehosteet, äänentoisto jne. olivat kaikki ihan viimeisen päälle, tanssinumerot toimivat millilleen ja lampun henki oli hyvin hupaisa. Lavan ulkopuolella viihdykettä ei sen sijaan tarjottu. Suomessahan teatterikäynti on monelle pitkän kaavan ohjelmanumero, teatteriin mennään hyvissä ajoin etukäteen, nautitaan kahvit ja/tai kuohuvat ja väliajallakin kahvitellaan herkullisten leivosten ja mahdollisten konjamiinien kera. Broadwayllä sen sijaan mennään taatussa New Yorkin hengessä, katsojat paimennetaan suorinta tietä paikoilleen, vikkelimmät voivat halutessaan vauhdissa ostaa evästä limsa- ja sipsikärrystä. Väliajalla katsojat paimennetaan hyvässä järjestyksessä vessaan ("Voi kunpa saisin kolikon joka kerta, kun joku nainen parkuu, ettei varmasti ehdi näin pitkästä jonosta vessaan ennen kuin näytelmä jatkuu - olen tehnyt tätä yli 600 näytöksen ajan eikä vielä kenenkään ole tarvinnut housuun laskea!" huokaili äärimmäisen viihdyttävä vessajonopaimen) ja samaa vauhtia takaisin näytännön ääreen. That's all, folks.

Siinäpä se, jonkinlainen läpijuoksu New Yorkista. Kaupunki tosiaan on juuri niin ainutlaatuinen, legendaarinen, suorastaan ikoninen, kuin voi kuvitellakin. Paljon enemmänkin olisi kerrottavaa, mutta jo näistä perusjutuista syntyi näköjään sen verran pitkä jaaritus, että eiköhän tämä jo riitä. Jos joku on vielä hereillä ja peräti janoaisi lisää tietoa, niin kannattaa matkata itse katsomaan. Kyllä, New York on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!


2 kommenttia:

Juliet kirjoitti...

Jatkanpa kommentointia heti, kun kerran alkuun pääsin. Olipa kiva lukea matkastanne! Me kävimme kyseiseen metropoliin tutustumassa viime syksynä, ja olihan se kokemus. Kävimme itse asiassa läpi kaikki mainitsemasi kohteet - ja muutaman muunkin vielä. Meillä aikaa oli kymmenisen päivää, ennen kuin siirryimme länsirannikkoa tutkimaan (joka ehdottomasti olikin näistä kahdesta se paikka, minne haluaisin palata!). Kävin myös 9/11-museossa, tämä oli minulle jo etukäteen must-kohde, ja oli kyllä syventävä kokemus. Hienosti tehty ja todella kattava, niin kokonsa kuin sisältönsä puolesta.

Kirjoitustyylisi ja osuvat kuvauksesi kirvoittivat sellaisia naurunpyrskähdyksiä, että vähän täytyi miehellekin selitellä, mitä tässä oikein hihitellään. Taitosi ilmaista asioita on ennallaan, vähintään! Kiitos hyvän mielen iltalukemisesta :) Jatkan tästä vielä lukemista.

Juliet kirjoitti...

Minusta muuten metro siellä oli yllättävän, välillä tuntui että toivottoman, hidas! Hitaampi kuin esimerkikisi Helsingissä, mitä ihmettelin suuresti (eikä edes ollut niitä tauluja, joista näkee, koska seuraava tulee jne - välillä odottelimme puoli tuntiakin!). Kunnes mies ystävällisesti huomautti, että ehkä liikenne lätäkön tuolla puolen on hieman vilkkaampaa ja risteäviä linjoja jokusen enemmän kuin Helsingissä...