No ehkä on muutama kultahippunen ajan myötä noiden muistojen päälle varissut, mutta suunnilleen noin se kuitenkin meni. Kevätjuhla oli iso juttu, suuri ja iloinen päivä.
Toista se on nykyään.
Viimeisellä viikolla ei koulussa tehdä enää Yhtikäs Mitään. Mutta silti sinne pitää mennä, koska laki sanoo, että koulussa pitää viettää tietty määrä päiviä joka vuosi. Mutta ei kai sitä mikään laki määrää, että sinne joka jumalan aamu kahdeksaksi pitää vääntäytyä?!? Kyllä ei
Koska meidän poitsun koulu on paisunut kuin pullataikina eivätkä kaikki oppilaat vanhempineen mitenkään mahdu yhtä aikaa saliin, kevätjuhlia järjestetään tänä vuonna kolme (3) kappaletta. Torstai-iltana olivat ensin vuorossa A- ja C-luokat eskarista vitosiin ja sitten heti niiden perään B- ja D-luokat. Siis ei edes ikäluokittain vaan kaikki ristiin kahteen kertaan; voi kuinka iloisia tästä mahtavatkaan olla ne vanhemmat, joilla on useampi lapsi eri luokilla. Sielläpä sitä sitten esitettiin esityksiä jos jonkinlaisia, enempi/vähempi vapaaehtoisesti ja riemurinnoin. Meidän pojan luokka vingutteli nokkahuiluilla Vivaldia, mutta me monsterivanhemmat emme vaivautuneet paikalle, mikä oli pojan mielestä vallan ookoo. Oli kuulemma rehtorikin nukahtanut ekaluokkalaisten musiikkispektaakkelin aikana...
Ja kun show oli saatu päätökseen, lapset lähtivät koteihinsa käymättä lähtöruudun kautta. Tänään perjantainahan oli vielä koulupäivä, kahdeksaksi mentiin olemaan tekemättä Yhtikäs Mitään.
Se kolmas kevätjuhla on sitten huomenna lauantaina. Se on yläkouluun siirtyville kuudesluokkalaisille omistettu tilaisuus, johon osallistuvat kaikkien luokka-asteiden oppilaat mutta vain kuudesluokkalaisten vanhemmat. Tässä juhlassa jaetaan sitten stipendit, ja juhlallisuuksien jälkeen omassa luokassa todistukset. Ja sitten se kesäloma ihan oikeasti, virallisesti ja varmasti alkaa.
No, tuomet nyt ainakin tuoksuvat vielä nykyäänkin.
2 kommenttia:
Meillä juhlittiin keskiviikkoiltana. Pienen koulun iloja on, että kaikki kerralla juhlii, mutta keväällä esiintyy luokat 2,4 ja 6 ja jouluna 1,3 ja 5. Eli meidän perheessä joka juhlassa jompikumpi. Yleisö ei toki mahdu saliin istumaan, vaan osa seisoo ja viimeiset jopa joutuu oven suuhun jäämään. Äänentoisto on surkea ja yleisössä ei malteta kuunnella, joten iso osa menee ohi korvien. Tällä kertaa itse istuin salin keskiosassa, heti oppilaiden takana ja silti en kuullut.
Lauantaina sitten vaan todistukset 8.15(!) ja isompi pyysi minut mukaan, pienempi halusi mennä yksin. Aiemmin keväällä on juhlittu lauantaisin ja se oli kyllä paljon parempi niin. Jouluna on ollut arki-illan juhlia ja se on ok.
Omassa koulussani ekalla ollessani meitä oli 10 ja myöhemmin vähän enemmän. Kaikki saivat siis esiintyä runsain mitoin,vaikka minä en kyllä siitä välittänyt. Jonain vuonna koko koulu esitti nokkahuiluilla hitin "Ostakaa makkaraa"...kamalan noloa. Minulla ja kaverillani oli sitten duona joku vähän haastavampi kappale.
Meillä kun ei jouluna saada edes todistuksia, tuntuu joulujuhla vielä teennäisemmältä. (Täytyy tunnustaa, että minun täytyi ihan tarkistaa pojalta, oliko heillä edes tänä vuonna joulujuhlaa; oli kuulemma.) Syyslukukauden lopulla oli pojan oman luokan esitysilta, johon vanhemmat ostivat pääsyliput, tuloilla rahoitetaan leirikoulua. Se oli sympaattista, kun oli oma porukka, rento tunnelma, sopivasti ohjelmaa ja hyvä tarkoitus. Siinä oli meille vallan riittävästi lasten estraditaidetta...
Lähetä kommentti