keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Tunnustettu

Oih, olen saanut tunnustusta!



Iki-ihana Nollavaimo nimesi minut tämän tunnustuksen sajaaksi, ja vieläpä melkoisen makoisien ylisanojen kera: "Carelianan juttuja on ilo lukea. Ei vain siksi, että ovat hauskoja ja mielenkiintoisia, vaan myös siksi, että hänen kielensä on niin kaunista. Virheetöntä, soljuvaa ja helppolukuista. Carelianan postauksia oikein odottaa. Ikinä ei tiedä, mistä hän sillä kertaa on keksinyt kirjoittaa, mutta takuuvarmaa on, että jotain mielenkiintoista se kuitenkin on. Matkoista, keikoista, töistä tai ihan vaan ihanasta arjesta."

Olen kovasti otettu. Ja koska Nollis on näissä blogipiireissä Suuri Mielipidevaikuttaja, sain hänen kehujensa myötä heti uusiakin ystäviä (joista esim. Marra myös ehti jo tosi nätisti kuvailla hengentuotteitani) - tervetuloa vain kaikille tasapuolisesti, kiva olisi jos jäisittekin.

Blogitunnustuksille tyypilliseen tapaan tähänkin liittyi tiettyjä toimenpiteitä: Pyydettiin kirjoittamaan postaus tunnustuksesta ja jakamaan logo (check ja check), mainitsemaan ja linkittämään nimeäjä (check) sekä jakamaan iloa eteenpäin (joudun skippaamaan, pahoittelen). Lisäksi oli pari mielenkiintoista haastattelukysymystä, joihin vastaan oikein mielelläni:

Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen

Minulla on jotenkin sisäänrakennettu, kieroutunut tarve jakaa elämäni tarinoita kirjallisessa muodossa tuttujen ja varsinkin tuntemattomien kanssa. Ensimmäisen julkisen nettipäiväkirjani perustin hääsivustolle. Sitä seurasi ("luonnollisesti") perheaiheinen sivusto, ja kun tältä kyseiseltä sivustolta lopetettiin päiväkirjaosio (mikä tietenkin oli hirrrrvee draama, kuten nyt ihan kaikki muukin sivustossa, jossa pyörii lähinnä raskaana olevia hormonihirmuja ja univajeesta sekopäisiä pikkulasten äitejä), siirsin jorinani tuttavani ylläpitämään, suhteellisen pienimuotoiseen yleiskeskustelufoorumiin. Kun hänkin joutui sitten lopettamaan koko foorumin, oli minun päiväkirjani seuraava pysäkki tämä Blogger.

Perustin blogin ihan yleiseksi pääntuuletuskanavaksi, tarkoituksenani oli (ja on) nimenomaan edelleen vastata siihen kummalliseen kuvitelmaan, että ajatukseni ja elämäni voisivat jotakuta muutakin kiinnostaa. Sitten kuitenkin kävi niin, että hetikohta tämän blogin avauduttua äitini kuoli, ja blogista tulikin ensi alkuun surutyön kanava. Siitäpä sitä sitten on taaperrettu, valoa kohti, välillä uusien varjojen, vesilätäköiden ja ajoittain ihan umpihangenkin kautta aina tähän päivään asti. Ja edelleen mennään. Valoa kohti. Aina.

Anna ohjeita aloittelevalle bloggaajalle

Hmmm, no tämän oman blogini "huimasta" suosiosta voisin päätellä, että minulla ei ihan hirveän relevanttia tietoa ole siitä, miten tehdään suuriin lukijajoukkoihin vetoavaa blogia. Siitä minä sen sijaan tiedän yhtä sun toistakin, miten ylipäänsä kirjoitetaan hyvää tekstiä (vaikka tämä tietämykseni ei suinkaan läheskään aina jalostu käytännöksi asti); ehkä listaan tähän pari siihen liittyvää teesiä:
  • Mieti, kenelle kirjoitat. Kuka tekstiäsi lukee? Miksi hän sitä lukee? Mitä hän aiheesta jo tietää, mitä hän mahdollisesti tahtoo tietää siitä lisää?
  • Löydä oma äänesi. Millainen teksti, millainen kielenkäyttö, heijastaa juuri sinun persoonaasi tai sitä "henkeä", jota haluat tekstissäsi välittää? Kaikkien tekstien - varsinkaan blogikirjoitusten - ei tarvitse olla viimeisen päälle moitteetonta, kaikkien kielenhuollon sääntöjen mukaan korrektia kieltä, mutta toki oikeakielisyyden sääntöjen rikkominen toimii tehokkaimmin tehokeinona silloin, kun se tehdään tietoisesti - ja voidakseen tietoisesti rikkoa sääntöjä täytyy tietenkin ensin tuntea ne säännöt.
  • Lyhyys on talantin systeri, kuten kunnioitettu edeltäjäni "Taisto" jo minullekin aikanaan opetti. Eli älä jaarittele turhia vaan mieti, kuinka paljon yksityiskohtia, taustoja, sivujuonteita tms. se kuuluisa lukijasi oikeastaan haluaa tai jaksaa lukea.
  • ...ja siitä tulikin mieleeni, että ehkä tämä jo alkaisikin riittää tästä aiheesta. Paitsi että yksi pakkotoisto vielä, koska kertaus on kyllästymisen äiti: Muista aina ajatella lukijaa!

Tähän loppuun vielä pikaisesti kuulumisia kahden erillisen keskustelun muodossa.

1. Minä ja poika istumme ruokapöydän ääressä, miäs tulee tohkeissaan paikalle.
Miäs: Sain tosi hyvät ja halvat liput sinne koripallomatsiin!
Poika: Ai Tampereen Pyrinnön?
Miäs ja minä: Ehm, öhm, yhm... notota siis...
Poika (terävähän se on kuin mikä, äitiinsä tullut, osasi heti yhdistää asian aiempiin keskusteluhin): Hohoo! Nättii! Siis Orlando Magicin vai Miami Heatin?!?


2. Työpaikalla pitkän kokouksen loppuhetkillä keskustellaan siitä, kuka omasta väestä eräällekin vierailuluennolle ehtisi/jaksaisi/viitsisi mennä paikalle.
Professori: No Careliana ainakin tulee!
Minä (puoliääneen hänelle): Ai tulen vai?
Professori (puoliääneen takaisin): Tietysti sinä tulet, ethän sinä ikinä mihinkään osaa sanoa ei.

Jepujee. Kuten keskustelusta 2 voi päätellä, keskustelun 1 aihe tulee todellakin tarpeeseen! (Ja kyllä, oikea vastaus pojan kysymykseen on Miami.)

5 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

"Suuri Mielipidevaikuttaja" !?! :D :D No, johan pomppas! :D

marikan polut kirjoitti...

nolliksen kautta tänne löysin, kun se on semmoinen suuri mielipidevaikuttaja.

Careliana kirjoitti...

No nii-in! MOT. Kiitos marikalle seuraan liittymisestä ja Nollikselle suuresta mielipidevaikuttamisesta!

Anonyymi kirjoitti...

Sulla on muuten kaunis nimikin, toi Careliana :)

Careliana kirjoitti...

Kiitos Marra! Nimihän tietysti viittaa syntyperääni - samoin kuin muuten tuo profiilikuva, joka joskus herättää turhaakin huomiota; sen on siis tarkoitus markkeerata sitä Karjalan vaakunan kyynärpäätä (eikä suinkaan vihjata, että paree olla samaa mieltä kanssani tai täältä pesee).