lauantai 2. kesäkuuta 2018

Perspektiiviä

Päätin uusia silmälasini. Olin kovin kyllästynyt kehyksiini, ja rehellisesti sanottuna eivät ne linssitkään enää ihan toivotun kaltaista näöntarkkuutta tarjonneet. Optikkokäynnit ovat minulle aina piinallisia, minulla on tapana etukäteen vitsailla, että varmaan vievät ajokorttini ja antavat opaskoiran tilalle - no ihan näin pahasti ei tälläkään kertaa vielä käynyt, mutta yksi pahimmista peloistani kuitenkin toteutui: tarvitsen moniteholasit. Ikänäkö jee jee. Optikko (mölli vanha äijä, jonka "palveltavaksi" en kyllä toiste välitä mennä) "lohdutti". ettei tämä kauhu edes lopu tähän, vaan linssivahvuuteni tulevat nousemaan vielä kymmenkunta vuotta, ennen kuin alamäki sitten pysähtyy. Oi ihanuutta.

Ja ikään kuin nämä terveydelliset faktat eivät olisi tarpeeksi masentaneet, laskun loppusumma ainakin tehokkaasti viimeisteli musertuneen mielialan. Sitä sanotaan, että ikä on vain numero. No voin kertoo, että optikon kuitissa se on aika julmetun iso numero! Eipä juurikaan naurata. Paitsi pieni sellainen katkeroitunut ivanaurahdus pääsee optikoiden mainoksia katsellessa. Parillakympillä yhdet lasit itselle ja toiset lasit itselle ja aurinkolasit itselle ja muutamat lasit vielä parhaille kavereille - no eivätpä sattumoisin koske nämä tarjoukset ikänäkövammaisen moniteholaseja!

En paljasta hintaa, mutta sen sanon, että sillä rahalla pääsisi jo vikon perus-pakettimatkalle Välimerelle, ostaisi kymmenkunta tankillista dieseliä (henkilöautoon) tai kuukauden sapuskat koko perheelle. Että kyllä kiitos, kirpaisee ihan vietävästi maksaa sellainen summa näkimistä!

Sisäisen itkupotkuraivarin keskellä mieleeni tunkeutui kyllä vielä yksi fakta: Juuri tässä taannoin maksoin melkein saman summan käsilaukusta. Ihan mukisematta, itse asiassa suorastaan riemumielin. Köh. Vaikka rillejä sentään käytän ihan joka ainoa päivä koko hereilläoloaikani enkä mitenkään pärjäisi ilman niitä, kun taas sille käsilaukulle on käyttöä vain tietyissä tilanteissa ja tiettyjen vaatteiden kanssa (koska värien mätsääminen on must), ja niihinkin tilanteisiin minulla tietysti olisi ollut muitakin laukkuja jo ennestään. Mutta kun siinä on se ero, että se käsilaukku tekee minusta coolimman, kun taas rillit vain muistuttavat vanhuudestani ja heikkoudestani.

Ei aina tarvitse olla looginen. Mutta joskus tarvitsee hemmotella itseään luksusesineellä. Ja okei, eihän siitä nyt varsinaisesti haittaa ole, että sen luksusesineensä kauneuden myös näkee kunnolla.



3 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Wau mikä veska!!
Entäs se kuva rilleistä?

Careliana kirjoitti...

No rillithän ovat vielä tehtaalla. Sen lisäksi, että ne maksavat maltaita, niiden toimitusaika on pitkä. Ja sitten kun ne tulevat, voi mennä jopa kuukausi, ennen kuin niillä tottuu katselemaan eikä esim. tuiskahtele rappusissa nokalleen. Ai että odotankin innolla.

(Käsilaukun sai heti käyttövalmiina mukaan. Taas yksi lisäpinna käsilaukulle.)

Timo Lampi kirjoitti...

Mä ku hain viimeeks rillit ittelleni, ni meni ainaki viikko että totuin niihin.
Optikko kehotti tulemaan toimeen "tiimaririlleillä" 10 vuotta, niin kauan se näkö kuulemma heittelee...
Autolla ajorillit, rillit läppärityöskentelyyn, kolmannet lukemiseen ja neljännet tarkkaan työhön... Missä ne kaikki oikein on!!??