Kävin kaupassa riskiryhmien tunnilla.
Tilanne oli se, että meillä kotona oli jääkaapissa jäljellä jotakuinkin pelkkä valo ja leipäkorista paistoi päivä läpi. Ruokaa oli siis noudettava heti aamusta. Järkeilin, että töiden kannaltakin olisi parempi käydä kaupassa ensin ja aloittaa työpäivä vasta sitten. Tähtäsin siis kauppaan tasan aamuyhdeksäksi - nimenomaan siltä varalta, että aamun ensimmäinen tunti olisi varattu riskiryhmille.
Kauppaan päästyäni epäilykseni heräsivät kyllä nopeasti. Muu asiakaskunta edusti selkeästi eri ikäluokkaa kuin minä. Kysäisin sitten asiaa myyjältä samalla, kun kohteliaasti tiedustelin, saisinko mennä katselemaan avokadoja, vaikka hän olikin juuri siinä kohdassa tuotteita hyllyttämässä.
Niin, tällaisessa maailmassa me nyt elämme. Maailmassa, jossa asiakkaan täytyy kysyä myyjältä lupaa katsella tarjolla olevia tuotteita, jotta ei vain kenellekään pelko puseroon hiipisi.
Myyjä vahvisti, että se nimenomainen market tosiaan avautui vasta yhdeksältä, ja aamun ensimmäinen tunti oli riskiryhmien aikaa. Halusin vajota maan alle. Myyjä kyllä lohdutteli, että ei hätää, kyllä tänne mahtuu. Onneksi asiakkaita tosiaan oli vähänlaisesti, ja tämä joukko levisi suureen markettiin hyvinkin väljästi hajalleen.
Mutta silti. En olisi tuntenut itseäni pahemmaksi rikolliseksi, vaikka olisin varastanut ne avokadoni. Ja laatikollisen kaljaa päälle.
Palasin kotiin kolmen ylitsepursuavan täyden ruokakassin kanssa ja ylitsepursuavasti pois tolaltani. Kyllä nyt lähtee kuolleisuus maakunnassa nousukiitoon. Olen kauhea mummontappaja. Vähintäänkin olen aiheuttanut ikäihmisille hirvittävää stressiä, huolta, hätää ja hysteriapaniikkia.
- No itsellesi ainakin, totesi miäs.
Jännää kyllä, jo monena päivänä peräkkäin uusien tartuntojen määrä tässä maakunnassa on ollut nolla.
* * *
Olen vaihtanut viherkasveilleni mullat. Jotta ymmärtäisitte asiaankuuluvasti ihastella ja kunnioittaa tätä urotekoani, täsmennettäköön, että minulla on kolme (3) viherkasvia.
Löysin Netflixistä upeasti kuvatun luontodokumenttisarjan. Siinä kylläkin tehokkaasti syyllistetään ihmiskuntaa upean luonnon tuhoamisesta.
Olen ottanut uudeksi harrastuksekseni testata kaikkia mahdollisia naistenlehden välissä tulevia kasvovoidenäytteitä. Toistaiseksi vielä naama on paikallaan, mutta yksikään näyte ei ole päihittänyt vakituisessa käytössä olevaa merkkiäni.
Selvitin somesta bongaamani sivupotku-vessapaperirullahaasteen parin päivän treenillä suorastaan yllättävän mallikkaasti. Sen sijaan tanssija-asana vessapaperirulla jalkapohjan päällä ei ota luonnistuakseen millään. Kiva kun on elämässä tavoitteita.
Olen tehnyt ensi vuoden työsuunnitelmaani. Yhä useammassa henkilöstökokouksessa esiintyy sivulauseessa kehotus varautua siihen, ettei kontaktiopetusta välttämättä päästä aloittamaan vielä syksylläkään.
Monena päivänä peräkkäin uusien tartuntojen määrä tässä maakunnassa on ollut nolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti