Musiikki on minulle ihan valtavan tärkeä asia - minä en kuuntele musiikkia, minä tunnen musiikkia. Musiikkimakuni on sangen laaja (moni sanoisi varmaan, että omituinen): vaikka itse määrittelisin itseni ennen kaikkea rokkitytöksi (erittäin paljon painoa sanan jälkimmäisellä osalla!!!), rakastan myös kansanmusiikkia, ja myös valikoidut pop-musiikin helmet vetoavat minuun suuresti. Osaan ulkoa aivan järjettömän määrän lauluja (melkein voisin lyödä vetoa, että minulla on maailman suurin päänsisäinen jukeboksi), ja myös laulan niitä mielelläni aina tilaisuuden tullen ja vähän muulloinkin - joskus jopa niin, etten edes itse tajua hyräileväni. Voisi oikeastaan sanoa, että musiikki on koko ajan läsnä elämässäni.
Listaan tähän itselleni tärkeitä musiikkikappaleita elämäni varrelta. Päätin valita kolme kappaletta per vuosikymmen 1980-luvulta alkaen. Nämä listattavat eivät välttämättä suinkaan ole kyseisen vuosikymmenen musiikillisesti parhaat teokset (sellaisia olisikin mahdoton valita), mutta ne ovat sellaisia, jotka ovat syystä tai toisesta koskettaneet minua ihan erityisesti ja näin ollen painuneet sydämeeni.
1980-luku:
Ensimmäisten musiikkimuistojeni vuosikymmen.
Paula Koivuniemi: Sata kesää tuhat yötä
Vahvimpia lapsuusmuistojani olivat mökkimatkat vanhempien kanssa. Autoradiossa soi Paula Koivuniemi, Katri-Helena ja Matti & Teppo. Tämä biisi ihan vilpittömästi kolahtaa minuun aina vain ja edelleen!
W.A.S.P.: Wild Child
Tykkäsin raskaasta rokista jo lapsena. Se oli hieman hankalaa, koska siihen maailman aikaan kaikki -siis Ihan Kaikki - alakouluikäiset tytöt tykkäsivät Dingosta. Itse löysin Dingon musiikin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Alakouluaikoina luukutin kasettimankasta WASPia ja Scorpionsia ja olin välituntikeskusteluissa aiheesta vain ihan hissuksiin.
Alphaville: Forever Young
Olisipa koulun diskossa joku poika pyytänyt tanssimaan juuri tätä! Eipä kyllä suurtakaan vientiä ollut tällaisella rillirouskulla, joka diggaili ihan vääränlaista musiikkia ja oli muutenkin vähän kaikesta vähän väärää mieltä. Mutta tämä biisi kuitenkin tuottaa edelleen lämpimän läikähdyksen sydänalaan.
1990-luku:
Vuosikymmen, jolloin jorattiin yökerhossa syntikan jytkeen tahtiin kolme kokoa liian suurissa vaatteissa, sittemmin opiskelijahaalareissa. Musiikki ja muoti jotakuinkin samaa tasoa, mutta hienoa aikaahan se oli.
E-Rotic: Max Don't Have Sex w/ your Ex
Pahoittelut tästä biisivalinnasta! :D Mutta eihän ysärilukua voi ajatellakaan ilman eurodancea Ja kun ajattelin oman ysärilukuni eurodance-hetkiä, nousi ilmiselvänä ensimmäiseksi mieleeni juuri tämä biisi. Se vie minut Pietarin kieliharjoittelukesään, torakoita vilisevään asuntolaan ja Nevan silloille, omituisiin yökerhoihin ja moniin mahtaviin hetkiin opiskelukavereiden kanssa. Vallitseva tunnetila oli nuoruus. Oi niitä aikoja!!!
Guns N' Roses: Don't Cry
Erittäin merkityksellinen biisi silloisen seurustelusuhteeni kannalta. Vaikka se suhde aikanaan loppuikin, sillä oli iso merkitys sen suhteen, mihin elämäni polku johti. Olen melko varma, että ilman sitä suhdetta en olisi tässä, missä olen nyt, en täällä päinkään. Ja laulu on kaunis edelleen.
Metallica: Nothing Else Matters
No ei tätä tarvitse perustella. Mahdollisesti kaunein biisi, joka maailmassa on ikikuunaan tehty.
2000-luku:
Tällä vuosikymmenellä minusta tuli vaimo, äiti ja yrittäjä. Työtä tehdessäni en voi musiikkia kuunnella, sillä se veisi kaiken huomioni ja keskittymiskykyni, mutta kyllä musiikki elämässäni soi silti. Lauloin lapselle Yötä ja Bob Dylania ja muita tavanomaisia tuutulauluja suomeksi, englanniksi, saksaksi, ruotsiksi, venäjäksikin. Livekeikat toivat tervetullutta vaihtelua lapsiperhearkeen ja synnyttivät useita lähtemättömiä muistoja.
Evanescence: Bring me to Life
Tämä vain on ihan mahtava biisi. Mahtava kuunnella, mahtava laulaa mukana. JOS saisin tilaisuuden tehdä itse musiikkia, tällaista tekisin.
Nickelback: Someday
Se obligatorinen Nickelback. Monessa yhteydessä maailman huonoimmaksi nimetty bändi, mutta yksi minun suurimmista suosikeistani. Kun Chad Kroeger avaa suunsa, meikämamman sukat ottavat pari kierrosta nilkkojen ympäri, ihan sama, vaikka hän laulaisi Ukko Nooaa. Haters gonna hate, minuun kolahtaa enkä yhtään häpeä myöntää sitä!
Linkin Park: Numb
Jos minun pitäisi nimetä yksi ainoa suosikkibiisi yli muiden, se olisi ehkä tämä. Chester Benningtonin laulunlahjat ovat uskomattomat: kuinka hänestä irtoaakin niin samettista pehmeyttä ja riipivää raivoa samassakin biisissä! Asia avautuu ehkä hieman, jos tuntee hänen elämänsä tarinaa: kuinka surullisen usein suuren musiikin takana onkaan suurta tuskaa. Rauha hänen sielulleen - vihdoin.
2010-luku:
Viimeisin vuosikymmen on mennyt tasaisen tavaomaisissa merkeissä. Kotona kaikuu useimmiten teinin raivostuttava gangsta-rap, mutta autossa sentään soi Radio Rock, ja keikoilla käydään aika kun vain voidaan (niin, tällekin kesälle oli parit liput ostettuina, syvä huokaus...). Suosikkilistalle nousikin pelkkiä kotimaisia.
Apocalyptica (feat. Brent Smith): Not Strong Enough
Tässä vain on kaikkea, mikä minuun vetoaa: kaunis melodia, raskas pohjavire, taidokas toteutus klassisine soittimineen, sopivasti räkää laulajan äänessä. Arvostan!
Haloo Helsinki: Tuntematon
Koskettava laulu koskettavasta elokuvasta. Osuu maaliinsa monella tasolla.
Apulanta: Valot pimeyksien reunoilla
Laulu, joka alkaa sanoilla "Älä usko lauluihin" - ja sisältää sen jälkeen pelkkiä valtavia viisauksia! Laulu, joka on tehty elämänohjeeksi laulajan omalle lapselle ja kelpaa sellaiseksi ihan kenelle tahansa. Ja on myös ihan järjettömän kaunis. Hyvin todennäköisesti paras biisi, joka Suomessa on ikikuunaan tehty.
Onhan tänäkin vuonna jo hyvää musiikkia tehty, mutta jäädään nyt odottelemaan, mitä tämä vuosikymmen vielä tuokaan tullessaan. Toivottavasti sentään livekeikkojakin vielä joskus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti