Sieluteippiä

Syys on saanut.

Epäloma on vaihtunut epätyöhön. Minun tapauksessani erona näiden kahden välillä on se, että alan käyttää sukkia ja lakkaan kynteni. 

Ostin oikein uuden kynsilakankin. Epätoivoinen yritys osoittaa edes hienoista vastarintaa poikkeusjärjestelyihin pakotetun epätyön aiheuttamaa ankeuden tunnetta vastaan. Oikein kivaa lakkaa se kieltämättä on, sellaista "gel effect" -tyyppistä, antaa geelikäsiteltyä muistuttavan pinnan ilman mitään erityiskikkailuja. Miinuspuolena on se, että paksuhko lakka kuivuu hitaasti. Täytyy siis ajoittaa kynsien lakkaus taktisesti niin, ettei varmasti pitkään aikaan tule asiaa esim. vaate- tai jääkaapille tai varsinkaan vessaan (ja sitähän sitten aina tulee kuitenkin, ihan tyhjästä, juuri kun on saanut lakat paikoilleen - Murphyn laki kai).

Levitin uutta lakkaani ja ihastelin lopputulosta. Häkellyttävän paljon hyvää mieltä voi saada sellaisestakin pikkuasiasta! Jonkin ajan kuluttua kuitenkin huomasin, että kaikesta huolellisuudestani huolimatta yhden kynnen lakka oli päässyt vähän rullaantumaan ja reikiintymään.

Jostain käsittämättömästä syystä mieleeni putkahti poppihyppelyrenkutus "kaiken pystyy korjaamaan, teipillä tai rakkaudella". Tuumin, että vähän huonosti sopii kynsilakkaan tämä ajatus.

Seuraavaksi tulin ajatelleeksi, että vähän samaan tapaan minun sielunikin on tätä nykyä vähän reikäinen ja rullalla. No mutta, kaiken pystyy korjaamaan, teipillä tai rakkaudella... Niinno, sielupuoleen tuo fraasi kieltämättä sopiikin vähän paremmin.

Sitä vaan, että mistähän sellaista sieluteippiä saisi?

Jooga se kieltämättä hoivaa ihmissielua. Kun tunnin verran keskittyy vain omaan napaansa - siihen, miten se nousee ja laskee hengityksen mukana - ja sellaiseen kehon liikkeeseen, joka vaatii juuri tarpeeksi huomiota estääkseen ajatuksia vaeltelemasta, on sen jälkeen vähän aikaa melkein ihmismäinen olo.

Tiedättekö mikä muu korjaa sielun vaurioita? Koiranpennut!

Seuraa ilmainen liikeidea: Koiranpentujoogaa, anyone?