Implanttiseikkailu, päätösjakso?

 No niin, seuraa jatko-osa tarinaan seikkailuistani julkisen terveydenhuollon ihmeellisessä maailmassa.

Sain lopulta puhelinyhteyden neuvolaan, tosin ruuhkan takia puheluni ohjautui ihan toisen piirin lääkärille kuin omalleni, mutta sehän oli juuri tässä tapauksessa oikeastaan hyvä juttu. Selitin tilanteeni, ja sovimme, että menen tapaamaan neuvolalääkäriä (edelleen eri lääkäriä, en implantin alun perin asentanutta, koska hän ei tällä hetkellä edes ole töissä - hyvä juttu tämäkin), hän katsoo implanttia, ja jos se hänenkin mielestään on huonosti asennettu, hän laittaa saman tien uuden neuvolan varastoista. 

Minähän sitten sovittuna aikana menin sovittuun paikkaan eli neuvolan aulaan odottelemaan. Jonkin ajan kuluttua ohitseni porhalsi terveyskeskuksen puolelta lääkäri, joka ryhtyi koputtelemaan terveydenhoitajien oville kysyen vuorotellen jokaiselta: "Tännekö mun piti tulla? Oli joku kapselijuttu." Ei tärpännyt yhdelläkään ovella. Minä hengittelin syvään ja mietin, että ei kovin lupaavasti ala tämäkään käynti.

Kaikki ovet koputeltuaan lääkäri tuli minun luokseni ja kysyi: "Kukas sää olet?" Hengitin syvään ja vastasin: "Se kapselijuttu."

"No, seuraa sitte mua", tokaisi lääkäri ja lähti porhaltamaan takaisin terkkarin puolelle. Kipitin hänen perässään huoneeseen, joka ilmeisesti oli hänen oma työhuoneensa. Sama se minulle, missä asiani hoidetaan, kunhan hoidetaan. En kylläkään mitenkään erityisen kuulluksi tai ymmärretyksi itseäni tuntenut, mutta varsinaisen asiansa tämä lääkäri kuitenkin tuntui osaavan. Hän katsoi OmaKannasta tulostamani edellisen lääkärin lausunnon (koska julkisella puolella ei todellakaan nähdä yksityisen puolen yleisiin tietojärjestelmiin kirjaamia lausuntoja, kuvia tms. informaatiota), vilkaisi käsivarttani kerran ja puuskahti: "Siis missä tää oikein on?!? Eihän tän pitäisi tällä puolella kättä olla!"

Joten eiku vaihtopuuhiin siis. Sillä välin kun lääkäri valmisteli välineitään, kysyin, tulisiko taas viikko hikiliikunta- ja saunomiskieltoa, kuten edelliskerralla. "No jos nyt joku haluaa tosi varovainen olla, niin voihan sitä tietysti varoa, mutta kyllä tämän kanssa ihan normaalisti elämistä voi jatkaa ihan saman tien", vastasi lääkäri hieman hämillään. Minä sitten yhtä hämilläni kysyin, että ai eikö se haittaa, vaikka on se tikki, saako silti hikoilla. "Mikä tikki? Ei tän laittamisessa mitään tikkiä tarvita!" totesi lääkäri.

Sitten olikin itse toimenpiteen aika. Puudutuspiikki kummallekin puolelle kättä, aine vaikutti saman tien. Nips ja vanha implantti ulos. Naps ja uusi implantti paikoilleen. Laastarit päälle ja kiitos moi. Aikaa kului koko hoitoon - oikean oven etsimisineen - jotakuinkin vartti. Sain luvan lähteä vaikka siitä suoraan jumppaan ja saunaan. En nyt sentään lähtenyt.

Eli otetaanpas pieni kertaus siitä, mikä kaikki maaliskuisella visiitilläni menikään metsään:

• Alun perin tarkoitettua välinettä ei saatu paikoilleen. Tähän toki lääkäri on suhteellisen syytön, ongelmat johtuvat ihan minun hankalasta rakenteestani.
• Kun päätin ottaa implantin, sain siihen liittyen useammassakin asiassa väärää tietoa.
• Implantti asennettiin väärälle puolelle kättä.
• Implantti asennettiin liian pintaan.
• Implantin asennusprosessi meni jotenkin väärin, koska asennuskohtaan laitettiin tikki.

Että joo, kyllä minä edelleen haluan uskoa julkisenkin terveydenhuollon laadukkuuteen, mutta tässä kohtaa on kyllä ihan pakko kysyä siltä alkuperäiseltä lääkäriltä, että mitenkäs meni noinniinku omasta mielestä..?

Toivottavasti nyt on kaikki kunnossa eikä muutamaan vuoteen tarvitse palata tähän asiaan!