lauantai 10. marraskuuta 2007

Kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen

Minulla oli kaikki kohdallaan. Kaksi työtä ja uhmaikäinen lapsi pitivät minut kiireisenä, käyttivät sopivasti kaikki resurssini. Elämäni oli tavanomaista ja hohdotonta mutta kuitenkin raiteillaan. Mitä nyt välillä vähän veturi yskähteli, mutta puuskutti silti taattua tahtiaan eteenpäin kiskoillaan.

Nyt minulla on kaksi työtä, uhmaikäinen lapsi, hautajaiset järjestettävänä, käsissäni hankala kuolinpesä, jolle en meinaa mistään saada selvittäjää. Ja vielä lemmikkiongelma: koira potee eroahdistusta ja ulvoo sietämättömästi aina yksin ollessaan. Nyt kun se matkani aikana joutui olemaan päivät yksin, se ulvoi aamusta iltaan siinä määrin, että naapurit jo muistivat meitä vähemmän kannustavalla kirjeellä. Koiran eroahdistus on aina ollut ongelma, olemme sitä pennusta saakka yrittäneet hoitaa. Meillä on käynyt jopa koirapsykologi (!), olemme kokeilleet aktivoimista, radion auki jättämistä, koiran liikkumatilan rajoittamista, sitruunapantaa... mikään ei näköjään auta. Koira on nyt 7 eli sen verran vanha, ettei mitä ilmeisimminkään enää uusia temppuja opi kun ei ole tähänkään mennessä oppinut. Ovatko ainoat vaihtoehtomme siis omakotitaloon muutto (millähän rahalla - pahoin pelkään, että vaikka kuinka huolellisesti yrittäisin itseni suojata, kuolinpesän sotkuihin uppoavat viimeisetkin säästöni) tai koiran lopettaminen? No toisaalta, menisipä sitten samalla parkumisella sekin...

Alkaa meikäläisen kovalevyn prosessointikapasiteetti olla aika äärirajoillaan nyt.

Njääh, turhastahan minä valitan, liioittelen, kuten tavallista. Hautajaisetkin ovat jo aika lailla järjestyksessä; olen varannut siunaustilaisuuden paikan ja pitopalvelun, sopinut tarjoiluista ja koristeluista. Kai sen pesänkin joku ammattilainen kovalla rahalla selvittää. Ja mitä koiraan tulee niin kaipa tässä yksi keino on vielä kokeiltavana: lääkitys. Hurttavaliumia naamaan vaan. Pitäisköhän sitä emännänkin käydä samalla pilleripurkilla...

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Eikö koiralle löytyisi seuralaista tai hoitopaikkaa niiksi ajoiksi kun joudutte lähtemään sen luota? Jos on lapsenvahteja, niin luulisi olevan koiravahtejakin.

Jaksuja. Ja haleja.

Careliana kirjoitti...

Aika hankalaksi se menisi, jos koiralle pitäisi hoitaja/hoitopaikka järjestää joka kerta, kun johonkin lähdemme. Kyllä koira pitäisi pystyä jättämään joiksikin tunneiksi (max 8) yksin kotiin!

Toisen puolen naapuri kylläkin suorastaan tuohtui puolestamme kuullessaan, millaista palautetta toisen seinän takaa oli tullut. Hän kertoi olleensa sairaslomalla eli kotona ihan koko viikon, ja vaikka hän kyllä kuuli meidän koiran ulvovan, ei se kuulemma niin kovaa kuulunut, että se olisi elämää häirinnyt, "ellei sitten nimenomaan tahdo häiriytyä". Niinno, eipä ole ensimmäinen kerta kun nuo toiset naapurit nimenomaan tahtovat häiriytyä, meidän elämästämme ja vähän kaikesta muustakin... Mutta kyllähän se niin on, että jatkuva, tunteja kestävä koiran ulvonta ei ole "normaali elämisen ääni", jota pitäisi kestää, eli kyllä naapureilla oikeus on siitä halutessaan valittaa. Ja he näköjään haluavat. Paskempi juttu. Tarttee kai niitä omakotitaloja ruveta katteleen...