torstai 15. marraskuuta 2007

Yksin

Miäs lähti aamulla anivarhain lyhyelle työmatkalle Saksaan, palajaa perjantain ja lauantain välisenä yönä. Lapsi ja koira ovat anoppilassa hoidossa. Lauantaina meillä olisi kaveriporukan pikkujoulut, joista on sovittu jo kauan sitten, ja samassa yhteydessä sovimme myös lapsen viikonloppulomasta. Nykyisen asiaintilan vallitessa en kyllä vieläkään ole ihan varma, onko minusta mihinkään pikkujouluihin lähtijäksi, mutta lapsi pääsi isovanhempiensa iloksi joka tapauksessa; pääsemmepä me ainakin huonekalukaupoille. Lapsen huoneeseen nimittäin tarvitaan uusi hylly, nykyinen on miähen mummovainaan peruja ja aivan romahtamispisteessä (sekä, sivumennen sanoen, susiruma) ja uuden valinta edellyttää sekä minun että miähen läsnäoloa (koska miäs urputtaa hyllyn käytännöllisyysvaatimuksista ja minä ulkonäöstä), mutta lapsen kanssa huonekalukaupoissa kiertely on hyvin tuskallista, etten sanoisi mahdotonta.

Minä olen siis täällä kotosalla aivan ypöyksin. Ja voi pojat että olen riemuissani tästä olotilasta!!! Nyt on meikämamman vapaapäivä, kukaan ei tarvitse minua tänään... Enpä muista, milloin viimeksi olisin ollut näin vapaa!

Meidän arkielämämme on hyvin säntillistä ja aikataulutettua. Aamulla koira lenkille ja lapsi tarhaan, iltapäivällä koira lenkille ja lapsi tarhasta kotiin, viideltä lapselle ruoka, seitsemältä koira lenkille, puoli kahdeksalta lapsen iltapala ja puoli yhdeksältä lapsi petiin. Sitten parisuhdeaikaa.

Mutta nyt minun ei tarvitse kelloa vilkaistakaan, korkeintaan sen verran, että osaan kytätä lempiohjelmiani telkusta. Voin käydä saunassa juuri silloin kuin haluan ja viipyä siellä juuri niin kauan kuin haluan. Voin viettää koko illan tietokoneen ääressä töitä tehden ja rakkaiden ystävien kanssa chataten tuntematta huonoa omaatuntoa lapsen tai miähen tarpeiden laiminlyönnistä. Aamulla ei tarvitse panna kelloa soimaan (tai no, huomisaamuna ehkä varmuuden vuoksi joskus yhdeksän jälkeen, koska yhdeltätoista on kampaaja, mutta lauantaina ei ainakaan). Juuri äsken kävin roskia viemässä ja postia hakemassa, tuntui epätodelliselta, kun lähtiessä ei tarvinnut kellekään selittää mihin olen menossa ja etten viivy kauan (yleensä siis pitää vähintään koiralle vakuutella, ettei se alkaisi mekkaloida) eikä edes varoa, ettei kukaan vain livahda ovesta mukanani. Huomasin, että ulkona sataa lunta. Ihka oikeaa, valkoista, pehmeää, paksua lunta! Ihanaa lunta!

Pienestä sitä ihminen voi onnelliseksi tulla. Varsinkin jos on tarpeeksi lysyyn painettu muuten.

Älkää käsittäkö väärin, rakastan perhettäni yli kaiken enkä mistään hinnasta luopuisi miähestä, pojasta enkä koirastakaan (sorry vaan naapurit)! Mutta silti tällainen miniloma, vapautus arjen vastuista ja velvollisuuksista, on enemmän kuin tervetullut! Se olisi arvokas asia koska tahansa, mutta tässä tilanteessa tietysti ihan erityisesti. Kaikkien pienten lasten vanhempien kannattaisi joskus antaa lapset hoitoon ja elää päivä-pari ihan tavallista arkea keskenään - yleensähän (ainakin meillä) lapset viedään hoitoon silloin, kun vanhemmilla on jotain omaa menoa. Virkistäviähän ne kaikenlaiset aikuisten menotkin ovat, mutta on siinä perusarjessakin paljon kiehtovia ulottuvuuksia, jotka lapsiperheen tohinassa tuppaavat unohtua.

Juuri nyt minä nautin elämästä. Hetkestä. Ohimeneväähän tämä on, mutta yritän tallettaa mahdollisimman paljon ilon ja onnen pikku pipanoita sydämeeni arkisen aherruksen ja kaiken raskaan polttoaineeksi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää vapaata. Mä olen koko viikon ollut yh:na, koira sentään on anoppilassa (poikkeuksellisesti).
Mulla on lauantaina tämän rankan viikon lopuksi sentään pikkujoulu, toivottavasti en väsähdä ihan kesken kaiken.
Ja kiitos, kokeilisimme mielellämme sitä haukunestopantaa.

Careliana kirjoitti...

Toivottavasti sinunkin pikkujouluiltasi oli yhtä onnistunut kuin minun!

Nythän me voidaankin sitten lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: voisin jonain kauniina päivänä tulla kahvittelemaan ja tuoda sen pannan tullessani. Mutta voi kyllä olla, että kannattaa suosiolla lykätä hautajaisten jälkeen, kun tässä on nyt aika paljon kaikkea muuta häslättävää.