N-Y-T-nyt alkoi minun joululomani, kun sain vihdoin työtehtäväni puoliväliin! Niin, minä otin jouluksikin täpötäyden työkuorman, käsi ylös kaikki jotka ovat asiasta yllättyneitä... mitä, kukaan ei viittaa..? Töitä siis riittää kyllä koko loppuvuodeksi, mutta nyt kun tuon puolimatkan krouvin saavutin, aion notkua siellä jotakuinkin ellun kanana ainakin tapaninpäivään asti.
Siis tervetuloa joulu! Maassa on ohuenohut kuuraharso, pilvettömällä taivaalla kumottaa kelmeänkirkas, lähes täysi kuu. Koiran iltalenkillä ilmassa leijui selvästikin perunalaatikon tuoksu. Viimeisetkin lahja-askareet on nyt hoidettu, kun paketinvaihto miähen tädin luona on suoritettu. Muistin kuin muistinkin ostaa appiksille joulukukkia (sekä kasvimaisia että nestemäisiä), joita varten isäni ja mummini olivat etukäteen antaneet minulle rahaa. Muistinpa ostaa hautakynttilänkin - taitaa tänä jouluna hautausmaakäynti koskettaa minua vähän syvemmältä kuin aikaisemmin.
Olen hyvilläni siitä, että joulumieli on tänäkin vuonna itänyt ja kasvanut sisimmässäni kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Lapsen kanssa on lauleltu joululauluja jo kuukauden päivät - hän muuten osaa niitä jo häkellyttävän määrän ja hienosti osaakin! Tosin ihan kuin tänään olisin kuullut hänen rallattelevan ties miten pitkään "kulkuset, kulkuset, hieman vittuilee..." mutta toivon ja oletan, että kyse oli kuitenkin jostain hänen oman kielensä uudesta vivahteesta, jota en työn turruttamalla kielikorvallani vain oivaltanut. Muutenkin lapsen jouluilo ei vain voi olla tarttumatta piintyneimpäänkään aikuisen teflon-pintaan. Nyt kolmivuotiaana hän ensimmäisen kerran kunnolla ymmärtää joulupukin ja tonttujen konseptin, ja hänen vilpitön odotuksensa ja intonsa ovat kertakaikkiaan lumoavaa seurattavaa! Puhumattakaan siitä, että joulupukista muistuttelu, tontuilla ja risulahjoilla uhkailu totta tosiaan tehoaa - poika on oikeasti ollut valtavan kiltti viime aikoina!
Huomenna tehdään jonkinlainen joulusiivous. Tai miksikä sitä nyt kutsuisi. Minä annan kyllä vankkumattoman tukeni sille kliseiselle lausahdukselle, että puunaa kaappisi jouluksi jos aiot viettää joulusi kaapissa (itse asiassa tätä nimenomaista ohjetta noudatetaan meillä ihan ympäri vuoden...) enkä sinänsä katso tarpeelliseksi kuurata kämppää katosta lattiaan, semminkin kun emme joulua tässä omassa kodissamme edes vietä. Mutta jos nyt sentään vessan pesisi, lattiat imuroisi ja lakanat vaihtaisi. Onpa sitten mukavampi kotiutua joulureissusta edes suhteellisen siistiin kämppään. Ja onhan se hyvä raivata lattiaa edes vähän näkyviin - ennen kuin se joulupukin kontista paljastuva järjetön leluvuori pääsee valloilleen ja vyöryy tsunamin tavoin koko pienen asuntoparkamme yli.
Ja kun asunto on kunnossa, pakkaamme tämän sortin sakkimme autoon ja hurautamme anoppilaan. Kyllähän minä toki ruoanlaitosta ja juhlajärjestelyistä tykkään, mutta kieltämättä juuri tänä vuonna on erityisen ihanaa tallustella vain suoraan valmiiseen pöytään. Ja rantasaunaan. Ja kotoisaan aittaan. Jouluun.
Lopuksi toivotetaan blogin kaikille lukijoille riemukasta joulujuhlaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti