sunnuntai 9. joulukuuta 2007

Tehotoistoa

Lapsen suusta -juttua taas tähän väliin...

Taustaksi todettakoon, että minun miähenihän on oikein fiksu, herttainen ja muutenkin kaikin puolin hiano miäs. Mutta sellainen huonohko puoli hänessä on, että aina silloin tällöin hänellä jää gramofoninneula jumiin ja hän höpöttää samaa asiaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, ihan loputtomiin (lue: siiheksi kunnes vaimolta pettää pinna ja seuraa rähähdys). Eilen aamupäivällä tämä jumi kohdistui uuteen X-Boxiin. Joka ei ollutkaan sellainen kuin oli tarkoitus. Joten miäs päätti palauttaa sen liikkeeseen. Tai vaihtaa. Tai palauttaa. Kyllähän sen näin joulun alla voi ihan hyvin palauttaa, sanoo että tulikin jo lahjaksi toinen vastaava. Vai pitäisikö se vaihtaa. Ei, kyllä sen voi vain palauttaa. Se palautetaan. Kyllä sen hyvin voi palauttaa. Tarttee palauttaa se.

Illemmalla sitten paketoimme lapsen kanssa joululahjoja. Olin laittanut teipinpaloja valmiiksi pöydänreunaan roikkumaan, lapsi otti yhden niistä.
- Äiti minä annan tämän sitten sinulle kun tarvitset.
- No hyvä, anna vaan, mutta en tarvitse sitä ihan vielä.
- Äiti minä annan tämän sitten sinulle kun tarvitset.
- Hyvä juttu, mutta en tarvitse sitä vielä.
- Äiti minä annan tämän sitten sinulle.
- Joo minä sanon kyllä sitten kun saat antaa sen!
- Äiti minä annan tämän sitten sinulle.

Tässä vaiheessa meikämamman loputtoman joustavaksi tiedetty (eehhehehe) pinna hivenen napsahti ja tokaisin:
- Kuule, minä olen koko aamupäivän kuunnellut kun isäsi jankuttaa vain että X-Boxin saa palauttaa, X-Boxin saa palauttaa, X-Boxin saa palauttaa, joudunko minä nyt loppuillan kuuntelemaan sinun jankutustasi tuosta teipinpalasta?!?
Lapsi siihen, räkäisesti kikattaen:
- Äiti, sen X-Boxin saa palauttaa, sen X-Boxin saa palauttaa, sen X-Boxin saa palauttaa...

Hitto, sarkastista huumorintajua kolmivuotiaalla! Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa vapautuneesti, kummasti kaikkosi ärsyyntyminen...

2 kommenttia:

Lappis kirjoitti...

*reps*

Anonyymi kirjoitti...

V on ihana!