keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Sielujen sympatiaa

Lapsi on alkanut harrastaa syvällisiä keskusteluja nukkumaanmenoaikaan. Tässä eilinen:

- Äiti, onko sinulla minua ikävä aina kun minä olen tarhassa?
- On, kulta, minulla on aina sinua ikävä kun ei olla yhdessä.
- Miksi?
- No en minä oikein tiedä. Siksi tietysti kun minä niin tykkään sinusta!
- Varmaan siksi kun me ollaan sukulaissieluja. Me ollaan hengenheimolaisia.

Sanovat, että meidän poika käyttää huomattavan rikasta kieltä ikäisekseen, hienoja sanoja ja sanontoja. Olisikohan tuo esimerkki tällaisesta?

Ihana se on.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Wau!

Anonyymi kirjoitti...

Oi miten ihana! :D

neiti minkkinen kirjoitti...

Oi! Ehkä hitusen syvällisempää kuin meillä taannoin kuultu "äiti, sinä olet pierupimppiläinen!"