Lapsi on alkanut harrastaa syvällisiä keskusteluja nukkumaanmenoaikaan. Tässä eilinen:
- Äiti, onko sinulla minua ikävä aina kun minä olen tarhassa?
- On, kulta, minulla on aina sinua ikävä kun ei olla yhdessä.
- Miksi?
- No en minä oikein tiedä. Siksi tietysti kun minä niin tykkään sinusta!
- Varmaan siksi kun me ollaan sukulaissieluja. Me ollaan hengenheimolaisia.
Sanovat, että meidän poika käyttää huomattavan rikasta kieltä ikäisekseen, hienoja sanoja ja sanontoja. Olisikohan tuo esimerkki tällaisesta?
Ihana se on.
3 kommenttia:
Wau!
Oi miten ihana! :D
Oi! Ehkä hitusen syvällisempää kuin meillä taannoin kuultu "äiti, sinä olet pierupimppiläinen!"
Lähetä kommentti