sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Paha yskä

Päätin jo ajat sitten luopua laulunsanojen siteeraamisesta otsikoissa ja karsia laulunpätkät muutenkin minimiin, koska olen huomannut niiden johdattavan useita googlettajia hukkareissulle tänne blogiini (kai te ihmiset tiedätte, että laulunsanojen julkistaminen netissä on tekijänoikeuslain vastaista?) - olisi varmaan ihan viisasta lopettaa myös nämä sanamuunnosotsikot heti alkuunsa...

Jos ihan välttämättä haluaa kirjoittaa blogia niin saahan sitä kirjoittaa silloinkin kun aihe - niin sanottu elämäni - on tappavan tylsä?

Jos tykkää oluista ja siidereistä eikä välitä siitä että kaikesta saa maksaa itsensä ihan kipeäksi, Olutfestivaalit on ihan OK kokemus. Ja niitä ihania juustomaistiaisia sai sentään napsia ihan ilmaiseksi!

Jos oikein kovasti tykkää jostain bändistä ja jos oikein kovasti tykkää kavereistaan, on ihan hyvin mahdollista, että koulutetun matemaatikon laskupään mukaan 2 + 2 + 1 = 9. Haluaako joku lähteä Apista kuuntelemaan & kattelemaan, olis liputkin valmiiksi varattuna..? (Ja tiedoksi niille, jotka eivät tätä vielä tiedä: tämä kyseinen koulutettu matemaatikko en toki ole minä!)

Jos on jo jonkin aikaa harkinnut kirkosta eroamista, sen voi sitten yhtä hyvin tehdä porukalla olutfestivaalihengessä kahdelta aamuyöllä. (Ja edelleen sama toim. huom: en tietenkään minä mutta pojat - minähän olen kirkosta eronnut vuosikausia sitten ja ihan selvinpäin!)

Jos ympärillä on ihania, rakkaita, tuttuja, hauskoja ihmisiä ja tunnelma on rento ja hulvaton, missä mättää jos kaikesta huolimatta tuntee olevansa väärässä paikassa väärään aikaan?

Jos tietää sairastavansa hypokondriaa ja pelkää kuolevansa milloin mihinkin kremppaan tahi kramppiin - joita tässä samperin iässä jo ihan kiitettävästi riittääkin - niin mitäs jos sitten joskus sairastaakin oikeasti jotain vakavaa ja lopulta kuolee siihen kun panee kaiken vain luulotaudin piikkiin eikä mene tutkimuksiin?

Jos nenä valuu, päätä särkee ja yskittää jatkuvasti, onko silloin sentään ihan oikeasti kipeä? Vastaus: ei ole, koska kuumetta ei ole. Ei kuumetta, ei sympatiaa, ei armoa. Ykköstä silmään ja uuteen työviikkoon.

Ja sitten vielä: Jos tämän kirjoittaa ihan tälleen pienellä, niinku kuiskaten vaan, niin eihän siitä sitten tule mitään onnistumispaineita, eihän?

Olen vihdoin ajatellut lunastaa sen kauan sitten itselleni tekemäni lupauksen: nyt kun äidin asiat siis ovat edes jonkinlaisessa tilinpäätöstilassa, minä yritän kokeilla sellaista hassua juttua, että josko sitä vaikka sittenkin olisikin tupakoimatta... Mitään satavarmoja periaatepäätöksiä en kiveen hakkaa enkä soimaa itseäni selkärangattomaksi luuseriksi, vaikkei tämä kokeilu tuottaisikaan tulosta, mutta onpahan jokainen polttamatta jätetty tupakka joka tapauksessa kotiin päin. Saa nähdä miten ämmän käy... Pitäkee peukkuja mutta elekee kasatko niitä suorituspaineita joohan.

3 kommenttia:

Tiia kirjoitti...

Peukkuja! Mutta tykkään susta vaikka polttaisitkin. :)

Loviisa kirjoitti...

Hienoo! Semppii tupakkalakkoon. Pitäis munkin lopettaa ennenku keuhko sanoo poks.

Sitäpaitsi, tuosta kuumejutusta. Mun (työterveys)lääkäri sanoi mulle kerran, että riittää, jos on paha olla, vaikka ei olis mitään flunssaakaan. Siis että jos väsyttää tai muuten tarpeeksi angstittaa, silloin saa olla saikulla. Itselleen pitä(isi yrittä)ä antaa armoa! Ja jepjep, helpommin sanottu jne.

Careliana kirjoitti...

Tiia - Kiitos erittäin hyvin valituista sanoistasi!

Loviisa - Niinno, eipä minua ihan pieni kuumekaan pysäytä... Muistaakseni minulla oli kuumetta vähän reilumminkin joskus viime talvena (vai oliko se toissa vuonna), ja silloin tein kyllä töitä, viikonloppuna vieläpä. Joten väliäkö hällä loppujen lopuksi.