Ei hätiä mitiä

On aivan normaalia saada pahemman luokan eksistentiaalikriisi ja itseinhopuuska siitä, millaisista laseista mitäkin viiniä juodaan. Kyllä viinilaseissa voi kristallisoitua ihmisten erilaisuus ja syy siihen, miksi olen viime aikoina tuntenut itseni joka paikassa ja joka tilanteessa jotenkin ulkopuoliseksi: ehkä minä tosiaan olen ulkopuolinen! Olen alien, ihan omissa sfääreissäni, kukaan ei oikeastaan ymmärrä minua eikä minulla ole oikeutta ymmärrystä vaatiakaan. Itsehän olen tähän kaikkeen syypää, minulla on asiat liian hyvin ja sädekehä liian kireällä.

Lupaan kasvaa ihmisenä. No, lupaan ainakin yrittää. Ja kyllähän minä onnistun kun oikein yritän, onhan minulla tahdonvoimaa niin maan pirkaleesti.

Tänään oli hyvä päivä. Etupihan krookukset voittivat takatalventekeleen ja availivat jo varovaisesti kesänvärisiä kukintojaan. Aurinko paistoi, ilma tuoksui keväältä. Pihalla oli yllin kyllin isoja lätäköitä, joissa lapsen kelpasi remuta. Metsäpolun vieressä on oja tulvinut niin, että sinne on sorsapariskunta asettunut taloksi!

Yskä on helpottamaan päin ja päänsärkykin lähti lääkkeellä, mahtoi ollakin vain sen kiristävän sädekehän aiheuttamaa eikä sittenkään poskiontelontulehdusta, jota toki ehdin jo epäillä. Mutta ei siihenkään vissiin kuolis vaikka sitäkin olis?

...joo ja mistään ei huomaa, että olen viettänyt jo kokonaiset kaksi savutonta vuorokautta...