lauantai 14. kesäkuuta 2008

Piiperö paasaa

Sehän ei toki mikään salaisuus ole, että minussa asuu ei-ihan-pieni viherpiiperö. Välillä se vain tuppaa vähän torkkumaan tai pitämään muuten vain matalaa profiilia, mutta viime aikoina se on taas heräillyt tiedostamaan erinäisiä asioita tavallista kirkkaammin.

Koiranpaska. Kuinka pahasti me nykypäivän urbaanit broilerit olemmekaan vieraantuneet luonnosta! Koiran ulosteethan ovat puhdasta luonnontuotetta ja maatuvat sangen nopeasti. Mutta mitä teemme me? Valveutuneisuuden nimissä keräämme ne maatuvat pökäleet muovipussiin, joka ei maadu oikeastaan koskaan, ja varastoimme ne kaatopaikoille!!! Voi haloo. Toki tiedän, että on olemassa biologisesti hajoavia koirankakkapusseja, joita mekin tietysti käytämme, mutta silti tuntuu hoopolta kiikuttaa luonnonlannoitetta pussissa sekajäteroskikseen (koirankakkaahan ei saa panna biojätteeseen edes Hauskassa, loisvaaran takia ilmeisesti). Mutta joo, toki tiedostan myös sen, että koirankakka kengänpohjassa tai yltympäri pikkulapsen vaatteita ei ole järin hehkeä ilmiö sekään; viimeksi viime viikolla itsekin koin kuvottavan nolon tilanteen tajuttuani, että se mystinen löyhkä, jota juuri siivotussa autossa olin ihmetellyt, seurasi minua myös ruokakauppaan, koskapa sen lähde sijaitsi sandaalini pohjassa... Vähän kaksipiippuinen juttu kieltämättä. Onneksi meidän kotikulmillamme sentään on vielä jokunen lämpäre ihan rehellistä metsää, jossa koirankikkareet maastoutuvat ihan luonnollisesti sinne oravan-, jäniksen- ja hirvenjätösten joukkoon - sielläpä sitä on muutenkin mukavinta koiran kanssa käyskennellä. (Paitsi lintujen pesimäaikaan, jolloin minä lintufoobikkona en valitettavasti uskalla metsään mennä!)

Muovi. Kuten sanottu, muovihan ei maadu. Juuri luin lehdestä, että ne maailman ensimmäiset muovikassit (joskus 1950-luvullako niitä ruvettiin käyttämään?) ovat edelleen olemassa! Joissain maailmankolkissa (kuten Kaliforniassa, kiitos Ison Arskan) muovipussit ovatkin kokonaan pannassa, ja täten minä julistan myös oman asuntomme tästä päivästä lukien mahdollisimman muovipussivapaaksi alueeksi! Täytyy vain muistaa napata aina kauppaan lähtiessään mukaan se kangaskassi (ja niin kauan kuin meillä niitä vanhoja muovikasseja vielä on, voi niitä toki käyttää moneen kertaan), myös vaatekauppoihin - ja varsinkin niihin, sillä niistähän yleensä saa epäkätevän kokoisia pusseja, joille ei ole uusiokäyttöä edes roskispusseina. Ja mitä roskispusseihin tulee niin ei kai mikään laki tai sääntö kiellä käyttämästä biologisesti hajoavia pusseja myös sekajätteelle?

Appisten kotiseudulla kerätään energiajätettä, johon käy suuri osa muovipohjaisesta jätteestä kuten esim. margariinirasiat yms. pakkaukset, kartonkipakkaukset jne. Kun appikset lisäksi pystyvät rantasaunansa uunissa polttamaan ison osan pakkausjätteistään itsekin, kertyy heillä kaatopaikkajätettä todella vähän. Ihailen ja kadehdin ja kovasti toivon, että energiajätteenpolttolaitos saataisiin näillekin kulmille. Joskin ymmärrän toki senkin, ettei sellainen polttolaitoskaan täysin puhdas ja ongelmaton systeemi ole, varsinkaan välittömän lähiympäristönsä asukkaille (siksi viimeisin tällainen hanke täällä hylättiinkin), mutta toivon kuitenkin, että sopivia kompromissiratkaisuja löydettäisiin ja kaatopaikkakuormia pystyttäisiin täälläkin pienentämään.

Mutta joo. Asenteet. Tekopyhäähän tällainen paasaaminen minulta on, kun en kuitenkaan sitten ole valmis luopumaan lentomatkailusta (vakaasti kyllä harkitsen hiilidioksidianeiden ostoa) tai yksityisauton käytöstä vähänkään pidemmillä matkoilla, saati sitten alati kasvavista kosmetiikkavarannoistani (ja, hyiolkoonkin minua, enpä edes tarkkaile, ovatko ökmenttini eläimillä testattuja!). Ja miäs se muistaa muistuttaa, että niin kauan kuin Kaliforniassa on alati ruuhkaisia 16-kaistaisia moottoriteitä ja Pekingin liepeillä hiilivoimalat ja muut teollisuuslaitokset syytävät ilmaan sellaisia saastemassoja, ettei kaupungissa ole sinistä taivasta nähty vuosikymmeniin (paitsi nyt kun olympia-aatteen nimissä on laitoksia pidetty ajoittain suljettuina), se on aika herttaisen yks hailee, tuonko minä sen maitopurkkini lähikaupasta kotiin muovi- vai kangaskassissa, autolla vai kävellen. Mutta hei. Meitä ihmisiä on tällä pallolla aika julmetun monta. Ja jos kohta jokaisen henkilökohtainen panos ehkä painaakin globaalissa mittakaavassa pelkän hyttysenpaskan verran, niin yhteenlaskettuna meidän kaikkien hyttysten paskoista kertyy silti aika messevä läjä...

Ei siitä nyt haittaakaan voi olla! (Paitsi korkeintaan sen verran, ettei blogiani kohta enää lue kukaan kun tämä kouhkaaminen käy hermoon...)

3 kommenttia:

Loviisa kirjoitti...

Hyvähyvä, sietäisi useampienkin miettiä näitä. Kunpa tulisi useammin mieleen, niin kovin helposti sitä aina sortuu kaupassa muovipussiostoksiin ja ostaa mitä sattuu muutenkin... No, ensimmäinen askel onkin herätä tajuamaan :)

Tiia kirjoitti...

Heippis!

Juu, ei ole yksikään maailmassa käytetty muovikassi (tai kertisvaippa) maatunut. Mulla on aina kangaskassi laukussa mukana. On hölmöä käytöstä liikkeiltä pakata kaikki pienetkin ostokset muovipusseihin - ostapa vaikka yksi ainoa sukkapari, niin johan ollaan muoviin sitäkin tunkemassa, vaikka kätevämmin sen laittaisi vaikka taskuunsa!

Oi, kumpa täälläkin kerättäisiin energiajätettä! Meidän roskikseen menee lähinnä pelkästään muovipakkausjätettä, kun tosi paljon muuta pystyy kierrättämään.

Muuten, oletkos ajatellut, miksi ihmeessä kukaan ei käske keräämään hevosenjätöksiä tuolta kävelyteiltä? Eikö se ole syrjintää, kun koirankakat pitää kerätä, mutta hevot saavat kakkia keskelle tietä oikein kunnon kasoja... Enivei, eikö riittäisi jos ne koirankakat vaan tökkäisi jollain kepakolla vähän sivumpaan, jos kakka jää pahasti tienreunaan.

Ai niin, nytpä tuli mieleeni, että piti googlettaa aurinkopaneeliasioita, jos meille sellainen saatais hankittua. Menen tästä paasaamasta...

Careliana kirjoitti...

Toki on episreilua, että koirankikkareet pitää tallettaa muovipusseihin, vaikka hevot saavat losottaa läjiään ihan vapaasti, hjuu... Tosin keksin kyllä ihan hakematta joukon syitä, miksi näin on. Ensinnäkin niitä hevosia kuitenkin liikkuu kulkuväylillä aika vähän. Toisekseen siihen hevonläjään harvemmin astuu vahingossa, sen yleensä sattuneesta syystä huomaa jo aika kaukaa. Ja vielä kolmanneksi, ratsastajan/ohjastajan olisi kyllä aikasta hankalaa pysäyttää se hevonen ulosteen keräämisen ajaksi (ja keräämiseen tarvittaisiin iso lapio ja jätesäkki). Niin unohtamatta niitä kukkahattutätejä, jotka suorastaan himoitsevat sitä ilmaista lannoitetta ruusutarhoihinsa...

On niitä piippuja niin monia.