maanantai 20. lokakuuta 2008

Virtaa tajunnasta

Kertoo jotain minun luonteenlaadustani, että tämän lähemmäs tajunnanvirtaa en pääse. Minun hajanaisimmatkin ajatukseni ovat jäsenneltyjä. Kontrollissa nääs. Ja minun omimmista ajatuksistani huomattavan suuri osa on suoria sitaatteja lauluista.

Mutta niin tai näin, tällaista virtaa on syntynyt viime päivinä, viime päivistä:

Sunnuntai

Äiti, voiko rakkautta syödä? Ei voi, ei. Ei voi elää nuoruudesta, ei voi elää hulluudesta, siitä voi vain tulla humalaan. Hulluus ja humala, eroako tuolla. Tavallisena sunnuntaina ei saa olla hullu eikä humalassa. Minä en halua tehdä töitä tavallisena sunnuntaina. On vähän kuin piilosta leikkisi, luulisi löytäneensä hyvänkin piilon, kunnes tajuaisi ettei kukaan edes yritä etsiä. Kuin kymmenentuhatta lusikkaa vaikket muuta tartte kuin yhden ainoan veitsen.

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Miks uudet autot tuoksuu tältä? Jos nousisikin autoon ja ajaisi vain niin pitkälle kuin bensaa riittää. En ehkä osaa tankata. Vain tuuli kuiskaa kaikki pois piilosta. Haluaisinko edes tulla löydetyksi?


Maanantai

Tavallisena maanantainakaan ei saa olla hullu eikä humalassa. Mutta töitä pitää haluta tehdä. Tai tehdä ainakin vaikkei haluaisikaan. Paitsi jos on tehnyt kuitenkin jo sunnuntaina. Silloin maanantaina saa ottaa torkut keskellä päivää ja lukea kirjaa ja katsella lifestyle-höttöä telkkarista. Mutta ei pidä tunnustaa että on tehnyt niin.

Ei saa syödä koko ajan vaikka mieli tekisi, ei edes ruisleipää, saati lihapiirakkaa ja majoneesia ja sipsejä ja suklaata. Ei siitä onnelliseksi tule, lihavaksi tulee. Ei saa tulla lihavaksi. Pitää mennä jumppaan.

Ei saa olla väsynyt, ei saa olla heikko. Tai ei ainakaan saa tunnustaa että on. Ei saa pelätä jos ei ole loogisia perusteluja, konkreettisia syitä, varmoja todisteita. Tai silloin ei ainakaan kannata tunnustaa eikä näyttää sitä pelkoa. Pää pystyssä, selkä suorana, älä paljasta pelkoa, se vaistoaa sen ja hyökkää. Ei haukkuva koira pure. Ei haukku haavaa tee.

Pure vain hammasta, älä tunnusta heikkoutta, älä näytä pelkoa. Hymyile hymyile hymyile. Hymyile niin maailma hymyilee kanssasi. Hymyile pelon ja surun läpi, hymyile niin ehkä huomenna näet jo pilkahduksen auringosta.

Tavallisena tiistainakaan ei kyllä saa olla hullu eikä humalassa
.

4 kommenttia:

Lappis kirjoitti...

Voi pientä.
Tossa on jotain tuttua: ei saa, älä.
Negatiivisen kautta...

Tanja A kirjoitti...

Kyllähän nyt vähän hullu saa aina olla, mutta ihan joka päivä ei humalasa kannata olla. ;) Ehkä sitten perjantaina ja/tai lauantaina.

Loviisa kirjoitti...

Tavallisista teksteistäsi poikkeavaa, mutta oikein mielenkiintoista. Tein tosin saman huomion kuin Lappis tuossa aiemmin.

Loviisa kirjoitti...

Tavallisista teksteistäsi poikkeavaa, mutta oikein mielenkiintoista. Tein tosin saman huomion kuin Lappis tuossa aiemmin.