lauantai 10. tammikuuta 2009

Ruokapolitiikkaa

Minä tunnustan lukeutuvani niihin järkyttäviin urpoihin, joilla ei ole pienintäkään käsitystä ruoan hinnoista - en todellakaan tiedä sinne päinkään, mitä maksaa maitolitra tai tamponipaketti! (Tai noh, lukuisten kaltaisiani päivittelevien/ivaavien/paheksuvien lehtijuttujen ansiosta olen saanut hämärän käsityksen, että se maitolitra taitaa olla jossain vähän alle euron lukemissa, vai..?) Tiedän olevani onnekkaassa asemassa, koska minun ei tarvitsekaan olla moisista asioista kovinkaan hyvin kartalla. Taloudellinen tilanteemme on tällä hetkellä sen verran hyvä, että voimme syödä juuri sitä mitä haluamme, mistään tinkimättä, tarjousten perässä juoksematta. Sen minä suunnilleen tiedän, paljonko perheellämme menee ruokakauppaan kuukaudessa (koska meillä on erillinen ruokatili, jolle kuukausittain siirretään aina se tietty summa rahaa) ja tiedän, että jos tarvis vaatisi, siitä voisi helposti nipistää isonkin osan. Itse asiassa luulen, että se voisi olla minusta jopa omalla tavallaan hauskaa, kokeilla, kuinka pienellä budjetilla ruokahuollon pystyykään järjestämään. Mutta onneksi kuitenkaan ei toistaiseksi ole tarvinnut kokeilla.

Ei meillä pröystäilevästi syödä, ihan tavallista perusruokaa minä mielestäni kokkailen. Eineksiä ja puolivalmisteitakin pyrin välttämään, lähinnä tosin maun ja ekologisuuden vuoksi, mutta onhan se kieltämättä taloudellistakin. Toki käytämme sitten mahdollisimman hyviä ja laadukkaita raaka-aineita - kunnollista kokolihaa, jauhelihaa yleensä naudan paistista tehtynä, ihan rehellistä kermajuustoa, tuoreita kasviksia... Ja AINA kotimaista, jos se vain on mahdollista, tämän suhteen olen aivan ehdoton! Mielestäni on vain niin tolkuttoman turhaa rahdata matkojen takaa sellaisia aineksia, joita voitaisiin lähiseudullakin tuottaa - se on sekä epäekologista että kansantaloudelle vahingollista. Ymmärrän kyllä, että kaikilla ei yksinkertaisesti ole varaa valita sitä lähi- ja luomuvaihtoehtoa, ja toki suon heille tanskalaiset joulukinkkunsa ja Lidl-ostoksensa, mutta itse haluan vaikuttaa valinnoillani niin paljon kuin vain yksi pieni ihminen voi, ja siksi valintaperusteeni menevät järjestyksessä lähiluomu - kotimainen luomu - kotimainen teollinen - ulkomainen luomu / reilu kauppa - pakon edessä ulkomainen teollinen.

Kaiken tämän paasauksen jälkeen on kyllä pakko tunnustaa, että aika usein ostosten teossa on yhtenä suurimmista määräävistä tekijöistä kiire - nelivuotiaan elohopean kanssa ei tosiaankaan ole kovin paljon mahdollisuuksia tihrustaa tuoteselosteita suurennuslasilla. Tänään sattui kuitenkin silmääni jotain, mikä suorastaan pysäytti minut, ja ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen jätin tuotteen ostamatta ihan pelkästään hinnan takia: Prosciuttokinkku, 80 g:n pakkaus 3,45 €! Aiomme siis sunnuntaina syödä lehtipihveistä tehtyjä lihakääröjä, ja olin ajatellut rullata sinne pihvin sisään prosciutto- ja juustonviipaleita, mutta ei haloo sentään, mitä tuosta tulee kilohinnaksi, reilusti yli neljäkymppiä! Siirryin siis suunnitelmaan B ja seuraavalle laarille - otetaan sitten ihan ronskisti pekonia, vaikka vähän niinku dieetillä ollaankin, mutta ehkä kuitenkin filepekonia. Jostain syystä ryhdyin kuitenkin sitäkin tutun suomalaisen firman pekonipakettia lähemmin syynäämään ja järkytyksekseni huomasin, että pekoni olikin tehty ruotsalaisesta lihasta (lukipa yhdessä kohdassa vieläpä että "valmistusmaa: Puola", mutta luulen tai ainakin toivon että se koski vain sitä pakkausmateriaalia)! Joten lopulta ostoskärryyn lennähti tuttu ja turvallinen, pian ilmeisesti historiaan jäävällä joutsenmerkillä - ja reilulla rasvamäärällä - varustettu pekonipaketti.

Niin, se dieetintapainen, siis operaatio joulukilot kuuseen jatkuu edelleen. Olen hyvin tyytymätön tilanteeseen, mielestäni luonnonlaeissa on nyt jotakin pahasti pielessä. Olenhan kärvistellyt jo pari viikkoa ilman mitään ihania rasvaisia herkkuja ja käynyt jumpassakin jo kaksi (2) kertaa - miten niin muka en ole vielä lähelläkään tavoitepainoani häh?!? Ja niin kovin tiedostavasti olen aterioinutkin, tänään esimerkiksi kehitin ehdottoman pätevän ravitsemustieteellisen aksiooman: jos bolognesekastikkeen alla on kuivakkaa ja tympeänmakuista mutta huomattavan terveellistä täysjyväspagettia, niin eihän se sitten mitenkään VOI lihottaa, vaikka päälle lappaisi monen sentin kerroksen parmesaania, eihän..?

Huoh. Operaatiot jatkuvat. Josko vaikka tämä aatteen palo polttaisi ohimennen parit kaloritkin...

1 kommentti:

Loviisa kirjoitti...

Ei se lihota. Jos syö jotain terveellistä ja saman määrän lihottavaa, lopputulos on plusmiinusnolla.

Tosin en ole ihan varma, uskoisinko itsekään omia neuvojani.