Jump jump

Muistan, kun joskus ensimmäisten opintovuosieni keskusteluharjoituksissa oli aiheena liikunnallisuus, ja minä kirkkain silmin selitin, että minä en kyllä ole yhtään liikunnallinen, mitä nyt vähän jumppaan, seitsemän aerobic-tuntia viikossa, mutta siis en minä tietenkään joka päivä käy vaan toisina päivinä vedän kaksi tuntia putkeen. Joo se oli sitä aikaa kun myös kuljin koon 42 vaatteissa. Olisipa ollut jännä joskus katsoa oikein silmät aukikin sinne peiliin...

Minä en tosiaan ole koskaan ajatellut olevani liikunnallinen. Kaipa tuo käsitys juontaa juurensa siihen kuuluisaan koululiikuntaan, jossa en koskaan sanottavammin loistanut. Olin sellainen tyypillinen kahdeksikon oppilas, joka kiltisti kävi tunneilla ja teki suunnilleen parhaansa tai yritti edes, vaikkei kovin loistavia tuloksia koskaan saavuttanutkaan. Paitsi yksi laji oli ehdoton bravuurini: sisäkuntotestissä suoritettu myötäotteessa tangossa roikkuminen (se jota pojilla vastaa leuanveto) - ilmeisesti sisuni on aina ollut sen verran hurja, että minähän killuin siinä samperin kepukassa niin kauan kuin tajuissani pysyin, ja yleensä vain pari hassua huippu-urheilijaa kesti minua kauemmin. Vastaavasti suunnistus sitten taas oli se poikkeus, jonka suhteen en edes yrittänyt vaan parkkeerasin johonkin mahdollisimman aurinkoiseen paikkaan tien varteen ja kyselin taitavammilta metsästä rämpijöiltä, mitä kirjaimia niillä rasteilla olikaan - kuten olen joskus täälläkin maininnut, minun suuntavaistoni ja kartanlukutaitoni ovat sitä luokkaa, että en varmaan vieläkään olisi löytänyt sieltä kaseikosta ihmisten ilmoille, jos olisin sinne uskaltautunut...

Näin jälkeenpäin voin kyllä todeta, että olen minä kuitenkin aina ihan siedettävää kuntoa ylläpitänyt, osin huomaamattanikin. Esimerkiksi koulumatkat kuljettiin siihen maailman aikaan (nii-in, kuulkaas lapset kun täti kertoo vähän tarinoita esihistoriallisista nuoruusajoistaan...) aina polkupyörällä tai kävellen, ala-asteella talvisin potkukelkalla (käyttäänkö nykyään kukaan enää potkukelkkaa oikeasti paikasta toiseen siirtymiseen?!?) tai hiihtopäivinä hiihtäen. Alle puolen tunnin kävely- tai pyöräilymatkalle ei tullut mieleenkään edes harkita mitään moottoroitua kulkuvälinettä, varsinkin kun kotikaupungissani ei bussiyhteyskään paljon vaihtoehtoja tarjonnut (niin, "yhteys" yksikössä, koska kaupungissa kulki tasan yksi bussilinja). Tätä sietäisi muistella useamminkin nykyään, kun välillä kuskaan poikani puolen kilometrin päähän päiväkotiin autolla...

Ja sitten minä tanssin! Noin kolmivuotiaana lähdin äitini mukana kansantanssiharjoituksiin, ja niissä myös sitten kävin säännöllisesti viikoittain niin kauan kuin siinä kaupungissa asuin, eli kaikkiaan viitisentoista vuotta. Teini-iässä siirryin aikuisten ryhmään, joka treenasi sitä tanssia jo suhteellisen tosissaan - viikoittaisten parituntisten harjoitusten lisäksi oli useamman kerran vuodessa viikonloppuleirejä, joilla tanssattiin täydet kahdeksisen tuntia päivässä. Ja asiaan perehtymättömille kerrottakoon vielä kerran, että oikeasti kansantanssi on sitten Jotain Ihan Muuta kuin itkuvirsien tahtiin piirissä laahustamista... Jotain treenin tehosta kertonee sekin, että sittemmin opiskelupaikkakunnalle muutettuani tosiaan jaksoin samoilla lämpimillä heilua ne 7 aerobic-tuntia viikossa.

Sittemmin liikuntaintoni on mennyt aaltoliikettä. Opiskeluaikana toki edelleen pitkähköjäkin siirtymiä edettiin jalan tai pyöräillen, koska moottoroituihin kulkuneuvoihin ei välttämättä ollut varaa, mutta ajan myötä on elintaso tehnyt myyräntyötään ja myös muut kiireet syöneet aikaa liikuntaharrastuksilta. Jumpissa olen käynyt enempi/vähempi säännöllisesti, mutta hyvinkin pitkiä taukoja on väliin mahtunut - esim. raskauden myötä tauolle laittamani salijäsenyys jäi sinne hyllylle pölyttymään lähes viideksi vuodeksi...

Mutta nyt olen taas liikunnan suhteen henkee täys ku höllä röijy, kuten kotopuolessa tavataan sanoa. Väittäisin, etten ole koskaan nauttinut liikunnasta yhtä paljon kuin nykyään! Enkä tunne enää pelkästään liikunnan iloa vaan jo suoranaista tarvetta - muutaman jumpattoman päivän jälkeen alkaa kroppa jo kihelmöidä levottomana uutta rääkkiä odottaen. Tällä hetkellä ohjelmassani on kolme jumppaa, body pump maanantaisin, body step torstaisin ja body combat sunnuntaisin; useamminkin kävisin, mutta se olisi aikataulullisesti aika mahdotonta, kun täytyy kuitenkin ottaa myös miähen ja pojan harrastukset sekä omat työt sun muut menot huomioon.

Mainitsemani jumpat ovat aika erilaisia, kaikki omalla tavallaan ihania. Pumpista saa parhaimmillaan suorastaan kaikkivoipaisuuden tunteen, kun puntit nousevat kuin nousevatkin oikeaoppisesti aina viimeiseen toistoon asti. Step taas on aerobisesti äärimmäisen raskasta, hiki lentää, pulssi hakkaa miljoonaa ja keuhkot tuntuvat räjähtävän. Combatin olen vasta aloittanut, joten en siitä vielä saa fyysisesti täyttä tehoa irti, mutta voi pojat kuinka terapeuttista onkaan huitoa ja potkia apinan raivolla ilmaa - siinä jos missä kulunut viikko nollautuu ja akut latautuvat seuraavaa varten! Ja kaikille liikuntamuodoille on tietysti yhteistä se autuus, kun saa ajaa fysiikkansa äärimmilleen ja huomata että se kestää kyllä. Puhumattakaan siitä tunteesta, kun on jumpan jälkeen kotiutunut ja saunonut ja saa rojahtaa kotisohvaan telkkarin ääreen rentoutumaan, jäsenet raukeina mutta mieli sädehtivän kirkkaana!

Minä tiedän, että kaikki eivät tuota liikunnan iloa ja autuutta löydä. Kaikkiin eivät kolahda samat jutut. En minäkään saanut pelkästä kuntosaliharjoittelusta juuri mitään irti, kun sitä jossain vaiheessa yritin - minulle SE juttu on selvästikin jytämusiikki ja samaan tahtiin touhuava ryhmä ympärillä; juuri se joka monille on se kaikkein suurin kauhistus ja ehdottomin ei-ei. Olen myös sitä mieltä, ettei kenenkään tarvitse väkisin yrittää tykätä liikunnasta, jos siitä nyt vain ei kerta kaikkiaan tykkää - elämähän kuitenkin on nauttimista varten, kunhan nyt sen verran itsestään huolta pitää että suht. terveenä pysyy. Mutta silti toivoisin, että jokainen voisi löytää jonkin jutun, josta saa näin mieletöntä iloa ja onnistumisen tunnetta - nautintoa, ja vielä ne lukuisat terveyshyödyt kaupan päälle!