Lehteä on jo pari numeroa tullutkin, ja olen kyllä sitä tykännyt lueskella ja ihastella, vaikka suurin osa resepteistä onkin minun taidoilleni ja vaivannäköhalukkuudelleni ihan ylivoimaisesti liikaa. Nyt olivat vihdoin tulleet kylkiäiskulhotkin - logistisesti huomattavan järkevässä pakkauksessa. Kyseisen kulhosetin ihaniin ominaisuuksiinhan lukeutuu myös se, että kulhot menevät tosi nätisti sisäkkäin eivätkä vie kohtuuttoman paljon tilaa. Toki on ymmärrettävää, ettei niitä ihan sellaisinaan sisäkkäin ladottuina voi kuljettaa, etteivät ne naarmuunnu tms. kuljetuksen aikana, mutta saattaisipa tuossa kuljetuslogistiikassa silti nykyisellään olla ihan pikkuisen kehittämisen varaa... Kulhot tulivat nimittäin joka ainoa omassa, erillisessä pakkauksessaan, jotka oli sitten sijoitettu hulvattoman kokoiseen pahvilaatikkoon ja juntattu liikkumattomiksi kiitettävän suurella määrällä paperitolloja ja ilmataskumuovia. Oheisista kuvista saanee hieman osviittaa siitä, kuinka tuote ja kuljetuspakkaus kokonsa puolesta suhteutuvat toisiinsa (onpa toisessa kuvassa koirakin mittakaava-apuna):
Mutta, kuten sanottua, kulhot ovat kyllä ihania, minulla onkin ollut hyvistä (tai yhtään minkäänlaisista) kulhoista pulaa. Oi, näen jo sieluni silmillä, kuinka uuden kodin tupaantuliaisissa tarjoan noista sen seitsemää sorttia salaattia... (ei nyt puututa kaiken maailman triviaaleihin pikkuseikkoihin kuten siihen, että ensin tarttis ostaa se uusi koti - asiat tärkeysjärjestykseen hei, tuparimenyy on sentään mietitty jo!)
1 kommentti:
Jos tää oiskii se poikkeus mikä vahvistaap säännön, mutko ei. Eijjoo nii olematonta tavaraa, jottei pakettimateriaalii ois toine mokoma. Evuskuntakäsittellyyn ois saatava tää assii, tai Europarlamentis tirektiivit kohillee.
Lähetä kommentti