Tilainnojee

Taidanpa silpasta tämän blogin joksikin aikaa sivuraiteelle, sisustuksen ihmeelliseen maailmaan. Olen yleisesti ottaenkin sangen kiinnostunut kaikenlaisesta kotiin liittyvästä, varsinainen TV:n lifestyle-ohjelmien ja alan lehtien suurkuluttaja - mikä on kyllä melkoisen ymmärrettävääkin ottaen huomioon, että vietän kodissani harvinaisen paljon aikaa, kun työpaikkanikin on täällä. Nyt tämä sisustusinnostukseni on noussut ihan omiin sfääreihinsä, kun muutto uuteen kotiin lähestyy huimaa vauhtia: muutamme helmikuun alussa, eli jo muutaman viikon kuluttua, iih! Tätä nykyä siis ajukoppaani ei paljon muuta mahdukaan kuin tapetteja, laattoja, mattoja, verhoja, sohvia, kirjahyllyjä, tv-tasoja... Ja koska päivittäiset keskustelukumppanini ovat osoittaneet "hienoisia" loputtomaan aiheesta jauhamiseeni pitkästymisen merkkejä, ajattelin purkaa enimpiä höyryjä täällä.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, uusi talomme on kyllä sinänsä muuttovalmis, eli mitään varsinaista remonttia emme siellä tee, mutta joitakin pintoja haluan (krhm, siis haluamme) hieman fiksata enemmän makuni (krhm, tietenkin makumme) mukaisiksi. Emme myöskään aio mitenkään erityisesti uusia huonekalukantaamme, sillä olemme vuosien saatossa onnistuneet vihdoin pääsemään sellaiseen tilanteeseen, jossa kaikki kalusteemme ovat juuri oman maun mukaan itse valittuja eivätkä sukulaisten nurkista ilmaiseksi joutaneita tai halpahallien alelaarien perukoilta kaiveltuja budjetin sanelemia "löytöjä". Uudessa kodissa on kuitenkin kaksi huonetta enemmän kuin tässä, joten toki tässä huonekalukaupoillekin pääsee.

Mutta tarkemmista suunnitelmista kertoilen sitten myöhemmin lisää, aloitetaan yleisemmältä tasolta. Useimmissa telkkarin sisustusohjelmissakin aina ensin katsellaan kuvia ja kartoitetaan asukkaiden yleistä sisustusmakua, sitä mistä itse kukin tykkää ja mistä ei. Minä luonnehtisin omaa sisustusmakuani lähinnä perinteiseksi mutta avaraksi. Skandinaavisen pelkistetty tai moderni tyyli ovat minun makuuni turhan kliinisiä ja kylmiä, kun taas maalaisromantiikka ja englantilaistyylinen kukkaiskuosien ja koriste-esineiden ilottelu ovat, noh, yksinkertaisesti liikaa.

Värien suhteen myönnän olevani suhteellisen tylsä ja konservatiivinen: haluan aika lailla rikkumatonta harmoniaa, ja vaikka yleisesti ottaen pidänkin kirkkaista väreistä, sisustuksessa pitäydyn mieluummin maltillisissa rajoissa; tämä toki osittain senkin vuoksi, että kotiani asuttaa myös puolisoni, jonka värimaku ei käy yksiin kanssani, joten neutraali maaperä on kotirauhankin kannalta suotavin ratkaisu. Lempivärejäni - niin sisustuksessa kuin muutenkin - ovat ruskean ja vihreän eri sävyt, ja aivan pieninä aksenttiannoksina voisin kodissani katsella myös esimerkiksi oranssia, turkoosia (ainoa sinisen sävy, jota silmäni sietävät), aniliinia tai vanhaa roosaa. Viime aikojen ehdoton sisustusmaailman ykköstrendiväri valkoinen kyllä miellyttää sinänsä minunkin silmääni, mutta niitä moninaisia selityksiä siitä, kuinka kauttaaltaan hohtavanvalkoinen koti soveltuu vallan mainiosti vaikka kolmilapsisen viisikoiraisen perheen arkeen kurapeltojen keskellä, en ainakaan omalla kohdallani suostu ostamaan. Sen verran pitää väriä ja eloisuutta pinnoissa olla, etteivät ihan pienet elämisen jäljet silmille hypi!

Sitten vielä niitä kuvia. Oli muuten yllättävän hankalaa löytää netistä sellaisia sisustuskuvia, jotka heijastelisivat riittävän kuvaavalla tasolla juuri minun makuani (pitäisikö tämä ymmärtää merkiksi siitä, että minun makuni olisi jotenkin ainutlaatuisen surkea tai niin onnettoman tylsä, ettei sitä kukaan pidä dokumentoimisen arvoisena..?) mutta jotain sentään sain kyberavaruuden kätköistä kaiveltua:

(mobeltec.fi)  Avaraa, ilmavaa, lempivärejäni. Kangasverhoja lisäisin ja jättipeilin poistaisin tai vaihtaisin pienempään.

(woo.fi)  Ihania värisävyjä, lämmintä tunnelmaa. Mattoja lisäisin.

(yle.fi - muuttohaukantie) Lämmintä tunnelmaa, mukavaa oleskelua. Kunhan jossain vain on telkkari!

(asuntomessuopas 2006) Rohkeampaa kuin mitä itse uskaltaisin, mutta tykkään kuitenkin!