1) Jos suuntaat jättikokoiseen ostoskeskukseen lauantai-iltapäivänä kolmen maissa, mikä on todennäköisyys, että saat autoasi kohtuuetäisyydelle yhdestäkään sisäänkäynnistä? Jep, oikea vastaus: korkeintaan nolla.
2) Jos olet kuitenkin suunnannut jättikokoiseen ostoskeskukseen lauantai-iltapäivänä ja suosiolla jättänyt sen autosi hädintuskin näköetäisyydelle yhdestäkään sisäänkäynnistä, mikä on todennäköisyys, että löydät jotain erityisen suurta? Jep, viidenkymmenen paremmalla puolella ehdottomasti.
3) Jos olet löytänyt jättikokoisesta ostoskeskuksesta jättikokoisia ostoksia, mikä on todennäköisyys, että muistat vielä, mihin sen autosi jätit? No minun tapauksessani ainakin melkoisen pieni.
4) Jos kaikki edellä mainitut kohdat toteutuvat, mikä on todennäköisyys, että kaiken kruunaa ralia räntämäinen sade? Jep, lähentelee sataa.
Näinhän minulle pääsi käymään, mutta leveä oli hymy huulillani silti, kun kotioven avasin ja lepyttelin perhettä ensin donitsi- ja sipsiostoksilla, ennen kuin rehasin varsinaiset löytöni sisään.
Minulla oli nimittäin ollut sisustusaiheinen pulma. Muutenhan kotimme on jo kauan ollut (toistaiseksi) lopullisessa lookissaan, mutta makuuhuoneessa oli vielä pari puutetta ja väliaikaisratkaisua: halusin ehdottomasti sinne tuolin, jolle voi laskea seuraavanakin päivänä käytettävät vaatteet, ja lisäksi halusin tietenkin tähän tuoliin ja muuhunkin sisustukseen sopivat yöpöydät. Tuolin suhteen minulla oli hyvin vahva visio, että mustaa ja metallista, ehkä jopa hieman rustiikkista, sen pitäisi ehdottomasti olla, ja puutarhavalikoimista sellaisia todennäköisimmin löytyisi. Joitain sopivia vaihtoehtoja näinkin netissä, mutta ne olivat aika tyyriitä "henkareiksi". Yöpöydille taas ei kovin paljon ole tilaa, joten perinteisistä valikoimista ei sopivia löytynyt. (Ja yöpöydät tarvitsemme ehdottomasti, minun silmälaseilleni ja herätyskellona toimivalle kännykälle sekä av-välineiden kaukosäätimille.)
Tänään lähdin sinne ostosjättiläiseen itse asiassa naulakkoa hakemaan, mutta kun kerrankin yksin liikkeelle pääsin, kiertelin toki kaikkia mahdollisia sisustusaiheisia liikkeitä (mutta huom: en yhtään vaatekauppaa, ja vain yhdessä kenkäkaupassa ihan vähän muutamia kenkiä sovitin enkä niitäkään ostanut). Ja mitäpä silmiini sattuikaan: Claes Ohlssonilla (kyllä, tuossa design-sisustuksen tunnetussa mekassa...) kaiken muun roippeen ja härpäkkeen keskellä pönötti kertakaikkiaan passeli pikkuinen parvekekalustesetti, mustaa ja metallista, ei nyt rustiikkista kylläkään mutta vastapainoksi sitten hyvin edullista. Tuolit juuri vaatesäilytykseen sopivia ja pöytä juuri sopivan pieni yöpöydäksi! Ainoa ongelma vain oli, että settiin kuului tietenkin kaksi tuolia ja pöytä, eikä kalusteita myyty erikseen, ja mehän olisimme nimenomaan tarvinneet kaksi pöytää ja yhden tuolin. No humanistin matematiikalla minä siinä aikani laskelmoin yksi ynnä kaksi ynnä muuta sellaista - ja ostaa pamautin kaksi settiä sitten! Onhan tässä talossa kuitenkin yhteensä kolme kuistia/patiota, joten eiköhän niille kolmelle ylimääräisellekin tuolille käyttöä löydy.
Ja hyvä tuli, olen lopputulokseen tyytyväinen:
Niin, ja ostin minä sen naulakonkin. Mutta eteisestä ehkä enemmän esittelyä myöhemmin.
2 kommenttia:
Tästä voi kyllä nyt aiheutua pahalaatuinen kierre, kun yrität ostaa kolmelle ylijäämätuolille sopivaa pöytää :D Onneksi tuoleille kyllä on aina käyttöä, varsinkin jos on vieraita käymässä, joten eiköhän niille teidänkin istuimille paikat löydy :)
Niinpä... Kyllä niille tuoleille tosiaan verantaa löytyy, tosin uloshan ne on taas IHAN väärän väriset, pitäisi olla valkoiset, mutta tämä ongelma lienee pehmustetyynyillä ratkaistavissa. Suurempi mutta lienee se, että tuolien istumisominaisuudet eivät ole ihan huippuluokkaa; ovat aika onnettoman huteria rimpuloita mokomat. Mutta hei, halvalla sai...
Lähetä kommentti