keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Sortuma eteisessä

Minä sorruin. Johonkin, mitä kukaan minua yhtään tunteva ei ikinä usko: koriste-esineeseen!!!

Mutta kun se sopii niiiiiiin ihanasti siihen uuteen naulakkoomme, josta edellisessä postauksessa jo mainitsinkin. Se on nyt vihdoin saatu paikoilleen, tosin se kärsi hieman damagea pudotessaan kertaalleen ripustusvaiheessa lattialle. Mutta leikitäänkö että se on niinku rustiikkia... Hiano se on joka tapauksessa:

Kerrankin voin kertoa oikein lähdetietojakin: naulakko on peräisin kerrassaan viehättävästä sisustusliikkeestä nimeltä Rosmarin (Ideaparkin myymälästä), korit ja tuo sydän - köh - Prismasta (mistä todisteena vielä hintalaputkin näköjään paikallaan törröttämässä...). Sydämessä lukee siis Home is where the heart is. Minusta se on oikein osuva toteamus julistaa heti ensimmäiseksi kun ovesta sisään tullaan. Täällä on meitin sydän ja koti, kyllä vain!

Ylipäätään eteinen on minusta tärkeä paikka - sitähän voi pitää vähän kuin kodin käyntikorttina. Kodinetsintäprosessissamme yhtenä ehdottoman tärkeänä kriteerinä olikin toimiva ja tilava eteinen; meidän perheessämme varsinkin kotiintulot ovat useasti hieman stressaavia hetkiä, kun koira hälisee jaloissa ja lapsi heittäytyy avuttomaksi ja vaatii apua jokaisen vaatekappaleensa kanssa tai potkii ja heittelee ne pukimensa aivan yltympäriinsä, ja sitten jos yhtälöön lisätään vielä kura-aika ja/tai kolme-neljä kassillista ruokaostoksia, kaaos on riittävä. Vanhan asuntomme eteinen oli postimerkin kokoinen - kun palasimme koko perheen voimin kauppareissulta, yhden piti jäädä aina oven ulkopuolelle odottamaan, että toiset ehtivät alta pois, ennen kuin viimeinenkin pääsi kuoriutumaan ulkovaatteistaan!

Kun tulimme ensimmäisen kerran tätä taloa katsomaan, pääsin suunnilleen parinkymmenen sentin päähän ulko-oven kynnyksestä, kun jo ilmoitin miähelle, että tämän me ostaisimme. Eteinen on aivan täydellinen, juuri sellainen mistä olen aina haaveillut! Olen käyttänyt aika paljon aikaa ja aivokapasiteettia sen pähkimiseen, kuinka eteisestä saisi mahdollisemman käytännöllisen mutta tietenkin myös kauniin, ja lopputulos on nyt sitten tällainen:

Meidän aikuisten ulkovaatteille on tilava naulakkokaappi varsinaisessa eteisessä, tämä ensimmäinen eteinen on pyhitetty lähinnä lapsen vaatteille, ja häntä ajatellen nuo sivuseinän naulakot on sijoitettu suhteellisen alas (lenkkimalliset naulakot löytyivät edellisten asukkaiden jäljiltä makuuhuoneista, mistä siirsimme ne keskeisemmälle paikalle). Toisessa naulakossa roikkuu Pupujussikat-pussi, joka ilmeisesti on alun perin tarkoitettu vaippojen säilytykseen tai johonkin muuhun vauva-aiheiseen toimintoon, mutta meillä se on aina ollut naulakkokäytössä, nyt se on omistettu kokonaan lapsen pipoille ja hansikkaille. Hyllyllisen naulakon päällä koreissa on minun hansikkaitani, ja niihin koukkuihin voivat vieraatkin halutessaan päällysvaatteitaan ripustella.

Haluan vielä ihan erikseen mainita ikkunan verhojärjestelystä. Se on nimittäin ihan oma innovaationi, josta olen suuresti ylpeä, vaikka eräänkin käsityötaitoisen ystäväni ilmeestä päätellen se taitaa todellisuudessa keikkua jossain käsittämättömän ja surkuhupaisan rajamailla. Kaivoin nimittäin naftaliinista äitivainaan aikanaan johonkin muinaiseen asuntooni ompeleman suoran verhon, jonka sitten survaisin miähen virittämän siiman varaan ihan kuin pyykkinarulle vain. Tumpelo-designia! Minusta verho on oikein kaunis, tuumatkoot valveutuneemmat mitä tahansa.

Kuten sanottu, olen kovasti mieltynyt eteiseemme. Mutta se, mikä minut heti ensisilmäyksellä niin peruuttamattomasti hurmasi, ei suinkaan ollut tuo yllä näkyvissä kuvissa esitelty puoli, vaan se toinen puoli - toinen mokoma eteistilaa mutta märkätilana, vesipistein ja lattiakaivoin varustettuna! Aivan ehdottoman nerokas ratkaisu perheelle, jossa on matalajalkainen koira ja kurassa remuamista rakastava pojanviikari!



Kyllä nyt shoppaholicilla kuulkaa kädet - ja jalat! - syyhyää: tässähän meillä on oikeastaan vähän niin kuin kokonainen huone ihan pelkästään kenkien säilytykseen!

Tarkoitus on hankkia tarpeen mukaan lisää hyllyjä ja muita säilytysratkaisuja, kunhan nyt aikamme haistelemme, mitä kaikkea huoneeseen tarvitaan; tällä hetkellä se on suloisen sekamelsk... ehh, siis, luovan kaaoksen vallassa. Mutta onneksi sen saa liukuoven taakse piiloon.


Näin meillä siis otetaan vieraat vastaan. Tervetuloa vain!



2 kommenttia:

maikku kirjoitti...

Voi kuule. Jos meillä olisi siimat tai tangot tai mitkä tahansa vastaavat viritykset ikkunoiden yläpuolella, mä en todellakaan ripustelisi ensimmäistäkään verhoa yhtään mihinkään niillä kammottavilla nipsuttimilla. Aikaa sitten olenkin jo päättänyt, että seuraavassa asunnossa joko on valmiina verhotangot tai sitten sinne vaihdetaan sellaiset. Eli ole vaan iloinen tuosta siimasta ja verhoripustuksen helppoudesta. Siitähän sen verhon saa tarvittaessa pesuun ja uudelleen paikoilleen helposti. Muistanko väärin, vai eikös teillä ollut jossain toisessakin ikkunassa vastaavantyyppinen ratkaisu?

Koukuttaja kirjoitti...

Mun blogissani saattaa olla jotain, joka kiinnostaa sua. Poikkeuksellisesti, vaikka se onkin käsityöblogi :D