L-U-O-M-U-luomu, hihkaisi poika ruokakaupassa. R-I-V-E-R-river, E-X-P-E-R-T-expert, hän jatkoi kauppakeskuksen käytävällä. Minun lapseni on oppinut lukemaan!!!
Turha kai erikseen mainitakaan, että olen pohjattoman ylpeä pojastani. Vielä ylpeämpi kuin eilen, kun hänen jalkapallojoukkueensa voitti ensimmäisen pelinsä kahteen vuoteen.
Joo minä olen suorituskeskeinen ihminen. Arvostan aikaansaannoksia, tekemistä, saavuttamista. Tulen itse erityisen onnelliseksi siitä, kun koen saaneeni jotain aikaiseksi - oli se sitten työtä, siivoamista, ruokaa tai vaikka mukavat juhlat, joista vieraat pitkään viihdyttyään lähtevät hymy huulilla. Ilmeisesti osittain tästä hyvästä olen saanut tiukkapipoisen, kovan ja ikävän ihmisen (joku voisi sanoa ihan suomeksi että kusipään) maineen. Olen vaativa persoona.
Mutta tärkein onnistumisen mittari minulle on kuitenkin suhtautuminen toisiin ihmisiin. Kaikkein eniten arvostan sellaisia ihmisiä, jotka arvostavat muita. Kaikkein onnellisimmaksi tulen, kun huomaan tehneeni jonkun toisen onnelliseksi. Ja kaikkein eniten minua satuttaa se, kun tajuan satuttaneeni muita - yleensä tällaisissa tilanteissa on takana ainakin jonkin verran väärinymmärrystä, sillä tahallani en toisille pahaa halua (mitä nyt joskus on pakko tunnustaa pienuutensa ihmisenä ja myöntää, että vahingonilo on aika makea ilo sekin).
Eivätkä akateemiset taidot tai urheilusaavutukset ole mitään sen rinnalla, mitä tunsin, kun taannoin sukulaispoikani lakkiaisissa juhlaväki vuolaasti ihasteli, kuinka valtavan herttainen, kiltti ja kohtelias poikani onkaan, kysyy aina lupaa ottaa ruokaa, syötyään kiittää kauniisti ja kehuu ruokaa hyväksi ja muutenkin ilahduttaa koko olemuksellaan. Tai silloin, kun pojan kaveri hätisti leikkiin mukaan pyrkineen kolmannen pojan pois mutta minun poikani haki tämän takaisin ja pyysi kaverinsa puolesta anteeksi. Silloin äidin sydän oli pakahtua onnesta ja ylpeydestä.
En minä voi ihan läpeeni paha olla, jos olen onnistunut lapselleni tuollaisen mallin antamaan. Tai ehkä poikani vain on niin tolkuttoman fiksu, että on onnistunut moisen mallin omaksumaan hirviöäidistään huolimatta. Niin tai näin, hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti