lauantai 25. syyskuuta 2010

and many more

Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään on hyvä päivä. Tänään olen saanut tehdä ihan mitä haluan!

Söin aamukahvin kanssa täytekakkua. Meille on kehittynyt sellainen tapa, että päivänsankarin ei itse tarvitse itselleen leipoa, ja koska perheen miesten leivontataidot ovat lievästi sanottuna olemattomat, nautitaan minun merkkipäivinäni yleensä kaupan antimista. Tällä(kin) kertaa pöydässä oli järisyttävän ylimakeaa, ylirasvaista, kitalakeen tarttuvaa, lähestulkoon hampaat irrottavaa Elosen kinuskikreemikakkua, jota minä rrrrakastan.



Miäs lähti pelireissulle, poika pihalle leikkimään. Minä lykkäsin lahjaksi saamani uuden Linkin Parkin soittimeen, vaihdoin lakanat, pesin koneellisen pyykkiä ja kokkasin lihapullia, perunamuussia ja ruskeaa kastiketta. Ja porkkanaraastetta. Taivaallista tavisruokaa!

Lounaan jälkeen köllähdin vatsani, poikani ja koirani viereen sohvalle katsomaan päivälepoleffan, UP - kohti korkeuksia. Ihan pienen pätkän ehkä seurasin silmäluomien läpi, mutta enimmäkseen olin kyllä juonessa mukana, kun siinä leffassa on niin vastustamattomia hurttia ja kaikkee.





Leffan jälkeen ulkoilutimme pojan kanssa koiran ja otimme uudemmat kakkukahveet. Sitten pelasimme tunteroisen jalkapalloa kotipihassa - teki kyllä hyvää antaa vähän kinuskille ja kreemille kyytiä - ja sen jälkeen siirryimme sisätiloihin pelaamaan niin ikään lahjaksi saamaani uutta SingStaria. Mutta minä olen ja elän ja hengitän yhtä suurta jumalaa elämänhalua... rokrok.

Ja nyt kun miäs on kotiutunut (menestyksekkäältä) pelireissultaan, minä otan pienen hetken omaa aikaa. Istun tässä koneella, välillä unohdun tuijottamaan ikkunasta ulos, seuraan naapurin risuroviosta nousevan savun kiehkuroita. Hurmaavin naapurimme, komea fasaanikukko, pasteeraa majesteettisesti takapihamme poikki.

Illalla, kun poika on mennyt nukkumaan, otamme miähen kanssa juustoja ja viiniä. Ja sitten kun tämä syntymäpäivä on pulkassa, saan nukahtaa puhtaisiin, raikkaisiin lakanoihin.

Lasken siunauksiani enkä juuri tällä hetkellä jaksa uskoa, että mikään mielenpainaja, mitä keksin siihen toiseen vaakakuppiin tunkea (ja minä sentään olen aika haka niitä mielenpainajia keksimään!), voisi ikinä voittaa sitä kaikkea hyvää, tärkeää ja arvokasta mitä minulla on.

Minäpä kuulkaa kirjoitan sen nyt ihan ääneen. Minä täytän tänään kolmekymmentäkuusi vuotta. Kolme täyttä tusinaa, puolet seitsemästäkymmenestäkahdesta vasta. Se on hyvä ikä. Tämä on hyvä elämä.

Ei kommentteja: