tiistai 21. syyskuuta 2010

Lisää roskaa



Siinä se nyt on, tulikin nopeammin kuin osasin odottaa. Ja minä olen siitä niin tohkeissani, että pakko oli hiippailla sateessa sitä valokuvaamaan kuin suurempaakin design-esinettä.

Joo uskon kyllä, että minua ei "aina" ole "ihan" helppo tajuta... Mutta onhan se kuitenkin ihan positiivinen piirre, että pystyy pienistäkin asioista riemastumaan ihan suhteettomasti. Naamani loisti kuin hangon keksi, kun sain virittää biopussin roskikseen ja nakata sinne ensimmäiset luumunkivet ja kahvinpurut. Ja kuten olen useampaankin otteeseen vihjaillut, minulla ei viime aikona ole hangonkeksipurkille tosiaankaan liian usein ollut asiaa, joten hyvä näin!

Perheenäiti kommentoikin edelliseen postaukseeni sitä, miten ihmisillä on hyvin monenlaisia asenteita jätehuoltoa kohtaan. Tosin todennäköisesti hyvin monet eivät ole koskaan uhranneet asialle ajatustakaan. Pakko myöntää, että noin parikymppiseksi asti minäkin jotenkin mystisesti ikään kuin kuvittelin, että kun roska nakataan roskikseen, niin se sieltä sitten haihtuupi savuna ilmaan ja lakkaa olemasta, *puhfff* vaan. Poissa silmistä, poissa mielestä. Tulipa sitten tämäkin asia tunnustettua... Sittemmin olen sentään edes jossain määrin herännyt reaaliin!

Julkisessakin keskustelussa esiintyy hyvin monenlaisia erilaisia näkemyksiä. Esimerkiksi tuoreen selvityksen mukaan biojäte-erittely on turhaa, poltto sekajätteen mukana on paras ratkaisu; joskin toisaalta taas kuulemma biojätteen poltto on pahasta, koska siinä elintärkeät ravinteet häviävät... Minä kyllä ihan auliisti myönnän, etten tosiaankaan tiedä tai ymmärrä tarpeeksi ympäristötekniikasta tai edes perusbiologiasta ja kemiasta voidakseni kivenkovaan ottaa kantaa puoleen tai toiseen, ja vaikka yritänkin olla kovasti tiedostava ja vihertävä piiperöitsijä, pakko on myöntää sekin, ettei kiinnostus kuitenkaan riitä edes järin syvälliseen asioihin perehtymiseen (juurikin biologia ja kemia olivat koulussa minulle ne kaksi ylivoimaisesti nihkeintä oppiainetta). Mutta jotain uskallan sentään ihan sen kuuluisan maalaisjärjen perusteella päätellä.

Ainakin sen, että noinniinku lähtökohtaisesti jäte on pahasta. Kaikki jäte. Kaikki, jotka eivät vielä ole nähneet kerrassaan valloittavaa elokuvaa Wall-E, voisivat vilkaista edes pienen pätkän siitä alusta ja ihan pysähtyä ajattelemaan, onko se skenaario sittenkään ihan täyttä utopiaa (samoin kuin tietysti nekin, jotka ovat elokuvan jo nähneet - siinä on monta tasoa ja paljon ajateltavaa ja se kyllä joka tapauksessa kestää useamman katselukerran paremmin kuin useimmat hittirainat!). Olemmeko me tosiaan tekemässä koko maapallosta asumiskelvotonta jättikaatopaikkaa? Ja jos ja kun olemme, kannattaako satsata jätteenkäsittely-Walleihin vai päheisiin avaruusristeilijöihin, jotka kuljettavat meidät pois näkemästä sitä jätekauhistusta? Vaiko sittenkin ihan niihin omiin pikku asenteisiin jo ennen kuin pakomatka tulee ajankohtaiseksi..?

No joo, taisi vähän lähteä paatosmopo keulimaan... En nyt sentään väitä, että parit banaaninkuoret kaatopaikalla vääjäämättä johtavat koko pallon asumiskelvottomuuteen. Sitä vain yritän sanoa, että mitä vähemmän yhtään mitään jätettä sinne kaatopaikalle päätyy, sen parempi. Tähän voi vaikuttaa monellakin tapaa: ostamalla vähemmän, välttämällä ylipakattuja tuotteita, karttamalla kertakäyttöroinaa, kierrättämällä - ja lajittelemalla sen jätteen, mikä syntyy, mahdollisimman pitkälle hyötykäyttöön soveltuvaksi vai mitä. Ei tuossa mainitsemassani artikkelissakaan - eikä missään muussakaan näkemässäni lähteessä - missään nimessä väitetä, että kaatopaikka olisi biojätteille paras paikka; vertailukohtinahan siinä paljon puhutussa selvityksessä olivat kunnallinen mädätys vs. kunnallinen hyötypoltto. Ja kunnallinen höytypoltto on pääkaupunkiseudullekin tulossa ehkä muutaman vuoden päästä, tästä seutukunnasta ei ole mitään tietoa.

Siksi minä olen hyvin iloinen nyt, kun saan taas lajitella biojätteeni edes jollain tapaa kaatopaikkaa kestävämmin käsiteltäviksi.

Tähän loppuun vielä pari muutakin otosta roskiksenkuvausreissulta - turhahan sitä nyt yhden kuvan takia olisi kamera kaulassa kaatosateeseen painella. Pisaroivaa syysiloa kaikille!

Ei kommentteja: