Kengistä ja saapikkaista

Tarvitsin uudet mustat talvikengät, koska edelliset, todella hyvin palvelleet saapikkaani ratkesivat viime keväänä saumastaan. Mukavan ostoskeskuskierroksen päätteeksi löysinkin todella ihanat, söpöt, mageet, mukavat, lämpimät popot! Ja niistä on moneksi, kas näin ne toimivat...

pitkävartisina...

...vähän käännettyinä...

tai vallan kaksinkerroin.

 

 

 

Mokkanahkaisen pinnan säänkestävyys minua hieman mietitytti. Tiedustelin asiaa myyjältä, joka iloisesti vakuutti, että pintakäsittelyaineella suojattuna kengät "ovat kyllä monivuotiset". Meinasipa siinä yskähdys päästä - että jopa "monivuotiset"!?! Ostaako joku oikeasti kenkiä ihan tarkoituksella aina vain vuodeksi kerrallaan? Siinäpä vasta ekologisesti ja taloudellisesti kestävä mentaliteetti... Olenhan minä toki aina tiennyt olevani melko lailla tyylitajuton ja muutenkin mauton, kun en osaa vaatteita ja asusteita pitää kertakäyttöhyödykkeinä vaan katselen kauppojen antimia sillä silmällä nimenomaan pitkäaikainen kumppanuussuhde mielessäni. Tuleepa mieleeni kummitäti-vainaani kiteyttämä vinha totuus: kun pitää aina samoja vaatteita, on aina suunnilleen 20 vuoden välien muodikas!

Mutta kengistä puheen ollen, sitäpä taitaa olla taas turhan monessa suomalaisperheessä tiedossa, kenkää. Yritys toisensa perään päättää "painottaa toimintansa lähemmäs suurinta ja potentiaalista asiakaskuntaansa" - eli suomeksi sanottuna kehittyvissä maissa ne tehtaat nyt vain pyörivät niin merkittävän paljon halvemmalla, kun energiasta, jätehuollosta tai varsinkaan työläisten panoksesta ei tarvitse turhia roposia pulittaa. Ja nykyään alkaa jo aivotyökin sujua kaukomailla tehokkaammin kuin täällä kalliissa pohjolassa. Palopuheita suomalaisen työn arvostamisesta, vaalimisesta ja turvaamisesta on helppo pitää, mutta tosiasia on, että hintahan se siellä vaakakupissa ylivoimaisesti eniten painaa. Kyllähän useimmissa meissä asuu ei-niin-pienikään sulovilleeni, ihan yhtä lailla myös niissä yritysten kohtaloita ratkovissa isoissa pomoissa: sieltä ostetaan mistä halvimmalla saadaan.

Ja pidettyäni tämän vaatimattoman palopuheen suomalaisen työn arvostamisesta, vaalimisesta ja turvaamisesta voinkin sitten kertoa, että nuo uudet ihunat talvikenkäni ovat Din Skosta. Ne edelliset muuten ovat supisuomalaiset Pertti Palmgrenit, löysin ne aikanaan puoleen hintaan, jolloin ne maksoivat suunnilleen saman verran kuin mitkä tahansa keskivertotalvisaapikkaat. Tarkalleen en muista, milloin ne hankin, mutta muistelisin, että se oli naimisiinmenovuonnani eli kahdeksan vuotta sitten. Kerran on kenkiin kantalaput vaihdettu mutta muilta osin ne ovat edelleen aivan kuin uudet. Nyt kun tarkemmin ajattelen, taidanpa viedä ne vielä suutarille, uskoisin sauman korjauksen onnistuvan vallan helposti. Onpa sitten taas jalkaanpantavaa, kun naapurimaan monivuotiset ihmeet putoavat pelistä...