torstai 14. lokakuuta 2010

Syystunnelmaa


Sieltähän se tulla tupsahti, ihan pyytämättä ja manaamatta, ensilumi! Tuskin se vielä maahan jää - eikä välttämättä ihan vielä olisi niin väliksikään - mutta aina se harmaana vellovan kaatosateen voittaa.

Ja niinpä vain alkaa minun elämässänikin pikkuhiljaa varovainen, ainakin väliaikainen, valkeus voittaa harmauden. Akuutein työruuhka alkaa olla purettu, ja kas kummaa kuinka ovat krempat ja kolotuksetkin kummasti helpottaneet samaa tahtia työkuorman kanssa... Olen kuin puolihuomaamatta ilmoitellut asiakkailleni pitäväni lomaa koko ensi viikon, ja niinpä olenkin jo lietsonut itseni kuplivaan odotuksen auvoon ajatellessani pitkää vapaata rupeamaa. Huomenna viimeistelen vielä viimeisen työtehtäväni - joka sekin on muuten sattuvasti sangen kuplivaa sorttia! - ja sitten hengitän syväääään...



Kävipä rakas ystävätär eräänä pimeänä syysiltana seuraneitinä, katsoimme elokuvaa. Kyllä huomasi, että molemmilla on vähän turhan paljon liikennettä korvienvälisessä tietoverkossa - keskustelu oli parhaimmillaan kuin dementiaosaston päiväkahvipöydästä:

- Ai kato tässä on tuokin näyttelijä, tuo, tuo, mikätonniminyton...
- [sanoo nimen]
- Eeeei tuo se ole, se on kato se joka oli siinä yhdessä toisessa leffassa, siinä, mikä senniminytoli...
- Aijoo, tiedän mitä tarkoitat, mikähän sen nimi nyt olikaan, no joka tapauksessa se oli se missä oli vastanäyttelijänä se, se, no, mikäsenniminytoli...

Mutta mikäpä siinä, hyvin soljui keskustelu, kun molemmat olivat samalla aaltopituudella eli yhtä pahasti ulalla. Tärkeintä olikin itse asiassa juuri se, että kerrankaan ei tarvinnut olla järin skarppina. Läsnäolo lämmittää!


Tervetuloa talvi, takkamakkarat, pehmeät hanget ja seesteinen mieli!

2 kommenttia:

MARJAISA kirjoitti...

Sinullapa on komea kakluuni! Haluaisin itsekin tuollaisen asunnon, olen sellaista vailla kohta...

Hyvä että valkeus voittaa harmauden ja lumi piemän ajan.

Careliana kirjoitti...

Oi, kiitos kommentista Marjaisa! Takka on kyllä tosi ihana lämmön ja tunnelman tuoja.