lauantai 4. joulukuuta 2010

Aatosta jaloa ja jouluista mieltä

Meinasin aloittaa blogijoulukalenterin, mutta sitten totesin, että blogosfääri ja muu netti on tulvillaan paljon mielenkiintoisempiakin hengentuotteita (kuten ihan pistämätön Mielensäpahoittaja). Sitä paitsi oma joulumieleni otti hieman osumaa muutamistakin asioista, erityisesti eskarin vanhempainvartista, jossa kuunneltiin taas sitä samaa vanhaa virttä: Lapsemme on kyllä hyvin herttainen ja fiksu, kielelliset ja matemaattiset taidot ovat monelta osin ikätasoa edellä, ja hän suoriutuu useimmista tehtävistä vallan mallikkaasti - silloin kun jaksaa keskittyä  kuuntelemaan ohjeita ja tekemään niitä tehtäviä asiallisesti. Eli turhan harvoin; enin osa energiasta purkautuu turhanpäiväisenä hölötyksenä ja hösötyksenä. Vauhtia on aina vain enemmän kuin tolkkua.

Huoh. Tiedetään, meidän pikku kullanmurumme nyt vain sattuu olemaan erityisen vilkasta ja temperamenttista sorttia (eikä tarvitse kovin isoon peiliin katsoa hoksatakseen, mistä hän on pippurisen luonteenlaatunsa perinyt...) eikä siinä varsinaisesti mitään pahaa tai väärää ole. Olisipa elämä vain vähän helpompaa, varsinkin pojalle itselleen mutta tietysti myös meille vanhemmille, jos hän vähän oppisi suitsimaan sitä jatkuvaa hökellystään.

Päätinpä sitten - taas kerran - panna meidän perheen elämäntavat remonttiin. Enemmän ulkoilua (myös meille vanhemmille, jopa minulle sisälemmikille, yyh), vähemmän televisiota, vähemmän sokeripitoisia syömisiä. Lisäksi sain päähäni panna sekä pojan että itseni kalaöljykuurille, kun useammassakin lähteessä sen vilperttejä rauhoittavaa vaikutusta vakuuteltiin. En kyllä ihan varauksetta suostu uskomaan, että jokin luontaistuote pystyisi ihmisen luontaisia ominaispiirteitä mitenkään radikaalisti muuttamaan, mutta tuskin siitä haittaakaan on, varsinkaan minulle, joka en vakavan henkisen allergian vuoksi suostu  mitään vedessä elellyttä ujuttamaan lähellekään leipäläpeäni.

Löysinkin luontaistuotekaupasta oikein lapsille suunnattuja, Aku Ankka -aiheiseen purnukkaan pakattuja, appelsiininmakuisia kalaöljy-purutabletteja. Tärkeinä sitten lounaan päälle otimme pojan kanssa kapselimme, poika oikein innolla odotti saavansa "vitamiinikarkkia" jälkiruoaksi. Rakeet tuntuivat omituisen kumisilta mutta tosiaan maistuivat miedon appelsiinisilta. Kunnes erehdyin puraisemaan omaani. Siinäpä tuli taas näytettyä loistavaa esimerkkiä lapselle: rääkäisin täyteen ääneen HYI reippaalla kirosanaletkalla säestettynä, lotkin lasikaupalla limsaa ja istuin pitkän tovin pöydän ääressä kyyneleet silmissä kakomassa. Siellä kumimaisen appelsiinipinnan allahan piileskeli ihan sitä itseään, kalanmaksaöljyä!!! Pakko toistaa vielä kerran: HYIhlvtti!!! Vieläkin tulee yökkörefleksi silkasta ajatuksesta. No yritämme sinnikkäästi jatkaa kuuria, mutta jatkossa kyllä nielemme kapselimme kokonaisina!

Tästä koettelemuksesta selvittyäni minuun iski sitten kuitenkin joulukalenteri-inspiraatio. Nyt olisi sitten pöytälootassa tarjolla joulumieltä ja henkilökohtaisen joulutonttuni Jontun seikkailuja.

2 kommenttia:

Perheenäiti kirjoitti...

Kalaöljynappien syönnistä on käsitykseni mukaan ihan oikeasti hyötyä, joten siitä vaan jatkamaan kuuria.
Meillä oli vaikeuksia saada siiviläkurkkuinen lapsi ottamaan niitä, merkki toisensa jälkeen tuli palautuksena takaisin puraisun jälkeen. Kunnes löysimme lapsille tarkoitetut EyeQ Chews -kalaöljykapselit. Ne syödään meillä omenaviipaleiden avulla ja kanssa: kalanappi suuhun, puraisu omppua perään ja lumpsis, alas menee.
Omani nielen kokonaisia, muistikuva entisajan kalanmaksaöljystä puistattaa vieläkin, huh.

Careliana kirjoitti...

Jei, ihanaa kun joku kommentoi, kiitos Perheenäiti! Ja kiitos myös rohkaisusta kalaöljytablettien suhteen! Me olemmekin jatkaneet kuuriamme, molemmat kyllä nielaisemme kapselit visusti kokonaisina. Hyvin ne tuntuvat lapsenkin kurkusta sujahtavan, kun eivät onneksi ole kovin suuria, ja ehkä se appelsiiniaromi sitten vähän auttaa siihen ensivaikutelmaan, kun nappi on jo suussa mutta juomaa ei vielä ole otettu päälle (itselläni tosin on sellainen hoopo tapa ottaa pillerit, että otan ensin sitä nestettä suuhun ja sujautan tabletin sitten huulten raosta sinne sekaan, niin ei ainakaan vahingossakaan tartu kuivaan suuhun kiinni).