maanantai 20. joulukuuta 2010

Ägägäääää

Jouluun on enää neljä yötä, voi herrajjumala ja apua!!!

Ei minua stressi vaivaa - käsittääkseni kaikki tarvittavat kuutiot ovat ihan hyvin hallinnassa, etukäteisvalmistelut tehty ja loput mietitty ja jopa aikataulutettukin. Mutta kun jänskättää! Mitä jos olen unohtanut jotain keskeistä? Mitä jos unohdan aattona jotain keskeistä? Mitä jos olen tyrinyt jossain? Mitä jos aattona vielä tyrin jossain? Mitä jos jokin laatikoista on sittenkin ihan kamalan pahaa tai muuten epäonnistunutta? Mitä jos en osaa paistaa kinkkua? Mitä jos kuusi ei sovi jalkaansa? Mitä jos koti näyttää appivanhempien silmiin sittenkin epäsiistiltä, he kun ovat niin kovin siistejä ihmisiä?

Ägägää.

Tosin tuntuisi niitä appiksiakin jännittävän, he kun kovin harvoin käyvät missään yökylässä. Kun viikonloppuna kävimme viemässä ja hakemassa pikkujässikkää, joka oli siellä hoidossa meidän vanhempien viettäessä ystävien kanssa fondue-iltaa, he jo hökelsivät sääennustusteiden kanssa, että mitäs jos aattona onkin niin kamala sää, etteivät he pääse ajamaan tänne. Tyrkkäsivät sitten sen hervottoman lahjasäkin varmuuden vuoksi jo mukaamme siltä varalta, että eivät tosiaan ole itse niitä lahjoja jakamassa. Hrmph, minä käyn kyllä vaikka korkeimman henkilökohtaisesti heidät noutamassa, eihän sitä matkaa ole kuin vähän reilut 100 km ja siitäkin suurin osa erittäin vähän liikennöityjä pikkuteitä (jotka tietysti ovatkin kyllä huonolla kelillä erityisen huonossa kunnossa). Se tästä nyt vielä puuttuisi, että menisi kaikki tämä hösötys hukkaan...

Rakas joulupukki. Minähän en ole täksi jouluksi juuri mitään toivonutkaan (mitä nyt uutta leikkuulautaa ja paistinpannua ja radiota ja kirjaa jajaja...) niin ehtisikö vielä sujauttaa yhden pikku-pikku toiveen sinne viime hetkellä toteutettavien joukkoon: vähän vähemmän perfektionistinen luonteenlaatu olis kiva!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Onnea vaan yritykselle :-D