sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Huippuu!

Nythän on jotenkin kummallisesti päässyt käymään niin, että meillä menee tosi mukavasti! Varsinkin pojan suhteen on tapahtunut jotain mystistä: emme miähen kanssa oikein ymmärrä mitä/miksi/miten, mutta hän on joululoman loputtua ollut huomattavan kiltti ja herttainen, eskarissakin varsinainen mallioppilas. Lapsilla nyt tietysti on aina noita vaiheita, jotka tulevat ja menevät omia aikojaan ilman, että siihen millään auringonpilkkuja konkreettisemmalla välttämättä on mitään vaikutusta, mutta kyllähän tässä väkisinkin alkaa epäilyttää, että olemmeko me vahingossa onnistuneet tekemään jotain oikein - ja jos näin on, niin olisi kyllä tosi veikeää tietää, mitä! Ovatko ne kalaöljykapselit tosiaan auttaneet? Onko sokerin vähentämisellä tosiaan näin radikaali vaikutus? Voiko television katselun rajoittaminen tosiaan vaikuttaa näin selvästi? Vai onko tästä kaikesta kiittäminen jääkiekkoharrastusta - onko se nyt Se Juttu, jonka parissa poika saa purkaa sitä jotain, mitä hänen sisälleen tuppaa patoutumaan, Se Juttu, josta hän saa palkitsevia ja kannustavia onnistumisen elämyksiä, se mikä opettaa väkisinkin keskittymään, kun kypärä päässä ja luistimet jalassa jäällä on käytännössä hyvin vaikeaa höpöttää ja hökeltää..?

Henkilökohtaisesti kyllä kallistuisin ehkä kuitenkin niiden auringonpilkkujen kannalle... mutta lopputuloshan on tärkein. Ja koska lopputulos on nyt ollut niin hieno, hemmottelimme koko perhettä eilen ihan päivän täydeltä. Aamupäivällä poitsulla oli lätkätreenit, joiden jälkeen suuntasimme koko perheen voimin ravintolaan nauttimaan maanmainioista purilaisista. Aterian ja ruokaostosten jälkeen pojat palasivat kotiin, minä jäin kauppakeskukseen odottelemaan ystävätärtäni, jonka kanssa vietimme ihanan shoppailupäivän. Minä tosin maltoin mieleni, enkä shopannut lainkaan vaatteita, koska olemme kohtapuoliin lähdössä matkalle paikkaan, jossa on mahtavat ostosmahdollisuudet (tästä pitäisikin varmaan kertoilla joskus vähän enemmältikin). Mutta yhden ihan täydellisen löydön tein: kapistuksen, jollaista olen etsiskellyt siitä asti kun tähän muutimme - pöntön eli pönikän, siis sateenvarjo(- yms -)telineen eteiseen!

Voi kyllä, voin kertoa, että väri on tarkalleen sama kuin niissä henkareissa! Mieletön löytö! Oikeasti törppö on kai kukkatelineeksi tarkoitettu tai jotain, mutta se soveltuu kokonsa ja muotonsa puolesta erinomaisesti myös sateenvarjojen ja vastaavien esineiden säilytykseen. Ja siltä varalta, että jotakuta kiinnostaa, niin voin kai minä sen hankintapaikankin paljastaa, se on sellainen superfiini ja eksklusiivinen design-mekka nimeltä Minimani... (Tarjolla oli muitakin värejä, ainakin valkoista ja ruskeaa.)




Äidin shoppaillessa pojat olivat lätkäpelissä, mistä tuliaisina saivat kausikirjan ja paidan täydeltä nimmareita. Itse pelissä ei kylläkään kehumista ollut; "Oli kyllä surrrkee peli", totesi poitsu kasvot loistaen ja näytti ykkössuosikkinsa Tuukka Mäntylän nimmareita paidasta ja kausikirjasta. Asiat tärkeysjärjestykseen!

Meillä ollaan juuri nyt iloisia, onnellisia ja tyytyväisiä. Voi kunpa tämä kausi jatkuisi pitkään!

4 kommenttia:

Eloise kirjoitti...

Varmaankin poikasi mielentila on noiden kaikkien yhteistulos, niitä auringonpilkkuja unohtamatta :):

Anonyymi kirjoitti...

:DDDD

Careliana kirjoitti...

Ihan huippuu sekin, että on kommentteja! Kiitos! :D

Anonyymi kirjoitti...

siinä sen näkee, kun saa sitä OIKEAA positiivista palautetta, eikä alinomaista lyttäystä ja alentuvaa suhtautumista, mikä voima sillä ollenkaan on. Hyvä että poika siis luistelee ja seura tsemppaa.