tiistai 18. tammikuuta 2011

Kuinka vihreät henkarit pelastivat päivän

Eipä ole hetkeen ollut blogiinkaan asiaa, kun olen ollut vuoroin liian raivoissani ja vuoroin liian murheissani kirjoittaakseni. Se tuo perhe-elämä on vähän sellaista, että aina välillä saattaa tulla vähän ("vähän") sanomista ja/tai harmistusta...

Mutta harmistusta tai ei, elämä tietysti etenee koko ajan. Pojan jääkiekkoinnostus on pysynyt yllä siinä määrin, että todellisesta innostuksesta voidaan kyllä huoletta puhua. Harjoituksia ja pelejä odotetaan kuin kuuta nousevaa, ja niihin meidän touhutolleromme myös jaksaa keskittyä ja paneutua aivan eri lailla kuin jalkapallotreeneihin, mikä on erityisen ilahduttava asia. Ja täytyy kyllä todeta, että on se minijuniorijääkiekko äidinkin mielestä huomattavasti kiehtovampaa seurattavaa kuin minijuniorijalkapallo!

Uskalsimme siis tehdä alustavan johtopäätöksen, että jääkiekkovarusteet ovat tulleet talouteemme jäädäkseen. Joten niille tarvittiin järkevä sijoitus-, kuivatus- ja varastointipaikka. Meiltähän sellainen kyllä löytyy: märkäeteinen, tuo taivaallinen neronleimaus arkkitehdilta, joka on tämän talon joskus aikoinaan suunnitellut. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut ylistyslaulun eteisellemme, joka on mielestäni ehdottomasti yksi tämän talon toimivimpia osasia. Nyt nuo mainiot tilat ovat kokeneet vielä hieman evoluutiota.

Ensinnäkin hankimme jokin aika sitten sinne varsinaisen eteisen puolelle pikkuisen lipaston:





Juuri tällaisesta eteiskalusteesta olin jo pitkään haaveillutkin. Tämä lipasto sattui silmään Jyskin alennusmyynnistä, maksoi jotain kolmekymppiä, ja yksi sen merkittävimmistä erityispiirteistä on se, että minäpä olen sen ihan omin pikku rähmäkäpälin koonnut (siihen tarvittiin kuusiokoloavainta, jollaista en ollutkaan ikinä ennen käyttänyt)! Lähipiiriissä odotetaan vauvaa, joten hyvällä (teko)syyllä lykkäsimme sen Pupujussikka-pussikan kiertoon ja järjestimme pipot, hansikkaat, villasukat yms. tarvikkeet lipaston laatikoihin. Paitsi että, kuten varmaan on arvattavissakin, enimmän osan ajasta ne kylläkin lojuvat sikinsokin heiteltyinä lipaston päällä ja lattialla (viitaten osittain myös kohtaan "perhe, vähän sanomista"), mutta kyllä lipasto silti paikkaansa puoltaa. Onhan se ainakin söpö.

Märkäeteisen puolelle hankimme hieman lisää Elfaa (siinä on kyllä rautapalikoilla hintaa, kultaakohan niissä sisällä on..?), yhden hyllyn ja ripustintangon, jolle voi helposti ripustella värmeitä treenien jälkeen kuivumaan. Mutta pelkkään tankoonhan on housuja ja takkeja paha ripustella, tarvittiin myös henkareita. Minä pääsin ihan omin päineni niitä tuosta läheisestä ihan-kaikkea-maan-ja-taivaan-väliltä-sekatavarakaupasta valikoimaan. Olin jo noukkinut käteeni nipun tylsän harmaita ripustimia, kun katseeni tavoitti jotain ihan vastustamatonta: kirkkaanvihreitä henkareita! Niitähän lähti siitä pari settiä heti mukaan, ja voi että miten ne piristävätkään huoneen harmahtavaa ilmettä!





...eivätkä pelkästään huoneen vaan myös emännän. Uskomatonta kyllä, useiden päivien harmistukset ja murheet jotenkin mystisesti kaikkosivat jonnekin, enää ei yhtään huvittanut äyskiä ja kiukutella perheelle. Vaikka kyllä minä ihan hyvästä syystä niille suutuin (en vain enää ihan muista että mikä se oli).

Joo tiedän, ei minulla ehkä ihan kaikki ruuvit ihan loppuun asti kierrettyinä ole... Mutta se on oikeastaan aika ihana ominaisuus, että pystyy ihan suhteettoman pienistä asioista repimään ihan suhteettoman ison riemun (valitettavasti vain sama yhtälö toimii toisinkin päin, mutta en minä sitä nyt jaksa märehtiä, kun olen löytänyt vihreitä henkareita)!

4 kommenttia:

Eloise kirjoitti...

aivan ihana löytö, tuohon eteiseen voisi jopa muuttaa asumaan...ainakin niinä harmaina kiukkupäivinä. Kertakaikkiaan piristävä lisä eteiseen!

Careliana kirjoitti...

Hih, Eloise, ei siihen eteiseen kyllä mitenkään mahtuisi asumaan kaikkien niiden lätkä-, jumppa-, salibandy-, jalkapallo-, kura-, pakkas- yms. jne. varusteiden sekaan, ja varsinkin niinä harmaina kiukkupäivinä voisi ärsy vain yltyä siitä sekasotkusta (vaikkei kuvasta paljon näykään niin paikkoja on hieman siivottu ihan kuvausta varten, eli olipa siitä sekin hyöty sitten :-P). No ainakin kirkkaanväriset henkarit edes jotenkin erottuvat siitä kaaoksesta!

Tanja A kirjoitti...

Minä ymmärrän, kuinka voi henkarit saada niin hyvälle mielelle, varsinkin kun ne todella piristävät myös eteistä.
Huonot henkarit sen sijaan voi pilata koko viikon.

Careliana kirjoitti...

Niin juuri! Kauniiden esineiden merkitystä ei pidä aliarvioida, ja varsinkin jos kyse on tietyllä tavalla yllättävistä esineistä. Ja ovat ne vihreät ihanuudet myös hyviä, puisia ja tukevia (Sini-merkkisiä), eivät mitään koristerimpuloita.