Kukkakauppiaiden päivää

 Venäjän maa antoi lapsilleen vanhoja mummoja ja niiden sisällä on uusia mummoja ja niiden sisällä on uusia mummoja ja niiden sisällääää on uusia mummojaaaaaaaa... (Kuka muistaa vielä tämän Nypyköiden klassikon?)

Lisäksihän Venäjän maa (tai noh, Neuvostoliiton maa kai jos tarkkoja ollaan) on antanut kansainväliselle maailmalle naistenpäivän. Kiitti vaan kovasti joo.

Aamulehdestä varmaan puolet oli pyhitetty jutuille siitä, mitä naiset ajattelevat jutuista ja naisista ja naistenpäivästä ja miehistä ja miehistä naistenpäivänä ja naisista naistenpäivänä. Unohtamatta juttuja siitä, mitä miehet ajattelevat naisista naistenpäivänä ja miten miehet ajattelevat naisia naistenpäivänä muistaa. En hirviä edes ajatella, millaista journalistista laatusisältöä iltalehdissä onkaan! Mutta onhan se sentään kätevää, että juuri tänä päivänä ei muita uutisoimisen arvoisia aiheita olisi ollutkaan.

Ja Facebookin uutissivu on täynnä hyvän päivän toivotuksia kaikille ihanille naisille. Vähänkö tulee meille epäihanille paha mieli moisesta.

Milloin tästäkin tällainen haloo on oikein tullut? Ei tehrä tästä ny numeroo hei!

Ennen muinoon ihmisiä muistettiin kortein (ja läheisimpiä lahjoin) syntymäpäivinä ja jouluna, ja äitien- ja isänpäivänä vähän pienimuotoisemmin. Tätä nykyä, ainakin Postitellan mielestä, pitää lahjaa ja lähetystä lykätä tuutin täydeltä vähintäänkin ystävänpäivänä, vappuna, juhannuksena, laskiaispäivänä, toisen nimen nimipäivänä ja kumminkaiman hääpäivän aattona. Pääsiäisestä puhumattakaan - palmusunnuntaikin muistuttaa vuosi vuodelta enemmän halloweeniä. Ja jos turhan hiljasta pitelee aina vain, niin voin ehdottaa, että ruvetaan tästä lähin aina viattomien lasten päivänä hukuttamaan kaikki lähipiirin piltit karkkeihin ja krääsään, se olisi varmasti eri jausaa kaikkien mielestä!

Jaa että katkeria, sano? No enhän minä sillä, onhan ystävien muistaminen arvokas ja ihana asia, jota tuskin koskaan voi ryöstöviljellä. Mutta eikö niitä ystäviä voisi muistaa ihan just sinä päivänä, kun sattuvat mieleen juolahtamaan? Ja ihan vapaamuotoisesti mutta henkilökohtaisesti? Perusteellisen monimediamainoskampanjan seurauksena Facebookin seinälle kaikille ystävälistalle haalituille ystäville ja kylänmiehille räiskäisty kollektiivinen toivotus on tietysti näppärä tapa liiskata tosi monta kärpästä yhdellä klikkauksella, mutta ainakin minä olen vielä sen verran vanhanaikainen, muutosvastarintainen jäärä, etteivät moiset litaniat minua oikein kosketa. Mutta onhan sekin tietysti hyvä, jos edes mainoskampanjojen muistuttamana muistaa muistaa!

Tässä taannoin sain ystävältä sähköpostiviestin, jossa luki vain: "Moi. Ei mulla mitään asiaa, muuten vain kysyn, mitä sulle kuuluu?" Kaikessa lyhyydessään viesti ilahdutti minua aivan valtavasti! Ei siihen sen suurempia eleitä vaadita. Onhan tämä elämä nykyään niin kovin hektistä, varsinkin meille ruuhkavuosi-ikäisille, mutta ihan varmasti joka ainoasta päivästä löytyy sen verran ylimääräistä aikaa, että ehtii parilla lauseella jotakuta ilahduttaa!

No joo ja skrönf skrönf, olisihan se sellainen tulppaanikimppu esimerkiksi aika kivalta näyttänyt tuossa keittiön pöydällä, en minä sillä... mutta taisi se miäs jotain suklaasta horista treeneihin lähtiessään... 

Niin että с восьмым марта vaan ihan kaikille tasapuolisesti!