tiistai 5. heinäkuuta 2011

Sinne ja takaisin

Eli seuraava osa sarjassamme kesäloman perhematkat.

Pojalla oli talvella käytössä sellainen "kiltteystaulukko", eli hyvistä päivistä sai tarran ruutuun, viiden suorista sai pieniä välipalkintoja ja koko ruudukon täytyttyä pääpalkinnon. Tiedä häntä sitten, oliko systeemillä sen kokonaisvaltaisempaa vaikutusta, mutta täyteen se taulukko lopulta saatiin, ja pääpalkinnoksi valikoitui pojan omasta toiveesta risteily. Viimeistenkin kasvatuksellisten etujen mitätöimiseksi emme saaneet ahdettua palkintoreissua aikatauluumme ennen kuin nyt, kuukausia taulukon täyttymisen jälkeen, mutta tulipa se nyt sentään lopulta lunastettua.

Minun aikaisemmat laivaristeilykokemukseni ovat kaikki nuoruusvuosien biletysreissuilta, ja viimeisimmästä sellaisestakin on sangen runsaasti aikaa (köh, vaikka ne nuoruusvuodet toki ovat hädin tuskin ehtineet jäädä taa...). Tällä kertaa valitsimme risteilyformaatiksemme piknikristeilyn Turku - Ahvenanmaa - Turku päätellen, että se on vallan riittävä ja todennäköisesti vähän vähemmän örvellystä sisältävä annos merielämää.

Sen risteilyn voikin kyllä aika lailla tyhjentävästi kuitata toteamalla, että nyt muistan, miksi olen aina ollut laivoilla vain pämppäämässä - ei kai sinne kukaan hullu vapaaehtoisesti selvinpäin menekään vanumaan!!! Aikataulusyistä olimme valinneet Viking Linen, ja vaikka niiden laivojen aito 1980-lukuretro ensi alkuun tuntuikin etäisesti sympaattiselta, ei siitäkään kovin pitkäksi aikaa viihdykettä riittänyt. Sen verran tosin sanottakoon laivayhtiön kunniaksi, että lapsimatkustajat on huomioitu ihan kivasti: oli Kinectit ja Wiit ynnä muita pelejä ja automaatteja, pomppulinnoja ja pallomeriä unohtamatta, eikä näillä viihdykkeillä turhaan rahastettu. Myös ruokatarjonnassa lapsille oli runsaasti herkullisia vaihtoehtoja.

Poitsu siis viihtyi ihan kohtuullisesti pelaillen, pomppien ja pallomeressä möyrien - meidän vanhempien aika kului lähinnä haukotellessa (olihan meillä sentään ollut aika aikainen lähtö kotoa). Sääkin oli valitettavan pilvinen ja sateinen, joten mitenkään erityisen ihania saaristokuviakaan ei oikein irronnut. Jotain sentään:

Mentiin peräkkäin kuin köyhän varustamon paatit.

Pommern & kumpp. Ahvenanmaan satamassa.

Meri jäljet lyö luotoon...

Laiva teki kaunista jälkeä.

"Kauniina niin nään aalloilla laivan, tuuli kun vain on ystävä sen, alta se pois käy huolen ja vaivan, laulu sen on niin valkoinen..."

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lapsiperhe-elämä menee vain niin, että sitä pitää mennä lapsen ehdoilla. Minusta olisi outoa, että lasten leikkipaikkojen yhteyteen kyhättäisiin pystybaarit ja bilepaikat ihan vain sen takia, että aikuisilla on "tekemistä" sen aikaa kun lapsi leikkii..
Sen lapsen kanssa voi touhuta yhdessä, siitä se risteilykokemus syntyy.

Tanja kirjoitti...

Ylläolevasta kommentoijasta johtuen on pakko kommentoida, että minä ainakin ymmärsin nimenomaan, että tässä mentiin lapsen ehdoilla eikä varmasti kaivattukaan tällä matkalla baareja ja bilepaikkoja. Minä uskoisin kanssa tylsistyväni sillä aikaa kun lapseni olisivat pallomeressä, niihin kun on ikävä kyllä ikäraja, että siellä ei oikein voi yhdessä touhuilla, vaikka varmasti olisikin itsellä niin hauskempaa, mutta tylsät laivayhtiöt kieltävät aikuisten menon pallomeriin ja pomppulinnoihin.
Silti haluaisin viedä lapset laivalle, jotta he saisivat elämyksiä ja varmasti hyvän risteilykokemuksen, vaikka ei siellä koko ajan kylki kyljessä lapsen kanssa voitaisi leikkiäkään.
(Anteeksi Careliana, saa poistaa tämän tyhmän tilityksen)

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommentista Tanja! Onpa huojentavaa huomata, että kirjoitukseni voi siis ymmärtää myös sillä lailla kuin minä sen tarkoitin.

Tanja kirjoitti...

Minä en ymmärtänyt miten tuon voi ymmärtää toisin.

Eloise kirjoitti...

Täällä ymmärrettiin myös Tanjan lailla :). Risteilyllä minäkin kävin teinieni kanssa, Baltic Prinsess, 22 h. risteily. Varsinkin tuo nuorempi teini oli sitä kesälomaltaan toivonut. Kovasti ei heille laivalta ohjelmaa löytynyt, normaali ruokailuja ja shoppailuja lukuunottamatta. Vaan - olivat tyytyväisiä hytissä oleiluun ja karkin syömiseen. Sanoin, eikö olisi ollut sama, jos olisimme jääneet kotiin, ahtautuneet samaan huoneeseen ja hakeneet lähikaupasta karkkia... ei kuulema olisi ollut sama... no ei kyllä ehkä minustakaan :). SAan olla iloinen, että ainakin tiesin, missä teinini ovat :). Helppo risteily siinä mielessä. NAutimme myöskin ilmastoinnista, jota meillä ei kotona ole, risteilypäiväksi osui viime viikon kuumin päivä - ihana oli nukkua viileässä hytissä. Minä jopa nukuin, se yleensä laivalla jää vähälle melusta johtuen, sillä monta yötä oli tullut nukuttua huonosti kotona.
Teinien ehdoilla mentiin tämäkin reissu, eikä kyllä tehnyt mieli viihteelle lähteäkään :).
Tuo pisteytys - ja palkitsemissysteemi on vallan mainio, sellaista ammattikasvattajatkin suosittavat :). Ja ilmeisesti oli teillä toimiva?

Careliana kirjoitti...

Kiitos kivasta kommentista Eloise! Kyllähän se palkitsemissysteemi meillä sinänsä toimi, että poitsu oli siitä tosi innostunut ja riemuitsi jokaisesta tarrasta suuresti; samaan aikaan myös eskarissa oli hänellä käytössä vastaavanlainen taulukkojärjestelmä (kun kerroimme omastamme, innostuivat toteuttamaan saman sielläkin).

Mutta loppujen lopuksihan noilla pikkuihmisillä tuntuvat mielenliikkeet menevän aika lailla kausittain: välillä on ihan mahdottomia jaksoja ja välillä taas lapsi on kuin ihmisen mieli, eikä näille ilmiöille läheskään aina mitään konkreettista selitystä löydy. Mutta pääasia, että niitä hyviäkin kausia on, ja on niitä varmaan kaiken kaikkiaan enemmän kuin niitä huonoja.