tiistai 9. elokuuta 2011

Ihmetyttäviä ilmiöitä

Seuraavat, täysin toisiinsa liittymättömät asiat ovat mietityttäneet minua viime aikoina:

1. Vaatteiden mitoitus.

Olen jo pitkän aikaa etsiskellyt kahtakin erilaista paita-aiheista ratkaisua, ensinnäkin sellaista kivaa kevyttä neuletakkia, jota voisi käyttää ikään kuin päällystakkina hieman viilenneinä kesäiltoina, sekä ihan tavallista collegehupparia jumppareissuille. Olen kokeillut kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia vaihtoehtoja, mutta kaikissa on sama ongelma: habasta kinnaa eli kädet eivät mahdu hihoihin! Jos onnistun löytämään koon, jossa hiha-aukot eivät kiristä sormia sinisiksi (yleensä pitää mennä XL:ään asti, kun normaalisti kokoni on M/36), on jo pelkästään niissä hihoissa sitten yleensä pituutta vähintään meikäläisen polviin asti, ja keskiruhon kohdalta vaate olisi löysä vielä yhdeksännellä raskauskuullakin.

Ja ei, tämä ei ole säälittävää itsekorostusta ja huonosti peiteltyä leuhkimista treenatuista lihaksista, samaa nimittäin valitteli anoppikin, kun asiasta sattumoisin tuli hänen kanssaan puhetta - ja hän on kyllä ihan vain sanalla sanottuna hoikka eikä tosiaankaan mikään amatsoni! Joissain henkkamaukan teinix-bilehile-topeissa vielä jotenkuten ymmärtäisin tämän suuntauksen, mutta miten ihmeessä urheiluosastolla myytävissä collareissakaan ei ole ajateltu edes tällaisia aivan tavanomaisilla ulokkeilla varustettuja liikkujia, saati sitten aktiivitreenaajia?!?

Tänään sentään onnekseni ehdin piipahtaa Ideaparkin UFS-kaupassa, joka on valitettavasti juuri lyömässä pillejä pussiin, ja löysin kuin löysinkin sieltä huomattavan edulliseen loppuunmyyntihintaan ihunan Fight Chix -hupparin (linkin takana olevassa nettikaupassa ei juuri niitä paitoja kylläkään valitettavasti näyttäisi olevan). L-koko siitäkin kyllä piti ottaa, mutta huippulöytö se oli joka tapauksessa.

(Housujen mitoituksesta voisin tilittää vähintään yhtä pitkälti, mutta ehkä jätän sen toiseen kertaan ja jatkan nyt muihin kummastuksenaiheisiin.)

2. Lasten koulureput.

Miksi ihmeessä niin monien lasten täytyy saada joka ainoa syksy uusi koulureppu?!? Epäekologisuuden ja -taloudellisuuden huippu! Mitä kaikilla niillä vanhoilla repuilla sitten tehdään? Kaikki kaapinnurkat täynnä täysin käyttökelpoisia mutta turhia kassinlärpäkkeitä! Treenikassiksi, joo - mutta ensinnäkään kaikilla lapsilla ei varmaankaan ole varusteiden roudaamista edellyttäviä harrastuksia, ja toisekseen ei kai niihinkään vuosittain tarvitse reppua vaihtaa? Kirpputorilleko? Löytyykö niille ostajia, kun kaikki mahdolliset kaupatkin pullistelevat sangen edullisia vaihtoehtoja? Ja kun sen repun pitää tietenkin olla juuri sen hetken hittiteeman mukainen niin johan se on seuraavana vuonna ihan passé. Tosin voihan se olla, että ne edulliset muotilärpäkkeet eivät sitten kestäkään kuin sen yhden kouluvuoden käytön, joten ne täytyy joka tapauksessa dumpata kesän tullen roskikseen (toistan lausuntoni epäekologisuudesta ja -taloudellisuudesta).

Mutta mikäs siinä, kukin tavallaan, eipä asia sinänsä minulle kuulu. Paitsi että meillä vallitsee jopa perheen sisäisesti tästä asiasta kahtalaista mielipideilmastoa; ette ikinä arvaa, kumpi meistä vanhemmista (ja kumman puolen isovanhemmat myös) olisi ilman muuta jokavuotisen reppuhankinnan kannalla ja kumpi ei... Vaan lapsipa ratkaisi asian ihan itse: kun häneltä kysyttiin, tahtoisiko hän uuden repun nyt kun menee ihan oikeasti ekalle luokalle kouluun vai passaisiko se eskarissa ollut reppu vielä, hän katsoi silmät suurina ja vastasi vilpittömän hämmentyneenä kysymällä, että miksi ihmeessä hänen pitäisi reppua vaihtaa kun vanhassa ei ole mitään vikaa!

Saipa taas kerran äiti olla pojastaan ylpeä! Kiitokseksi viisaasta ratkaisusta ostin hänelle pienen Angry Bird -maskotin ripustettavaksi siihen vanhaan reppuun (joka muuten on sellainen täysin neutraali sininen, urheilukaupasta ostettu perusreppu; poika sai sen itse viime syksynä valita ja todella perusteellisen harkinnan jälkeen päätyi tähän malliin, koska siinä on monta eri osastoa ja se istuu hyvin selkään - ylpeydenaihetta antoi tämäkin prosessi). Minusta on ihan kiva ja vähintäänkin riittävä tapa tuunata reppua jollain pikkujutulla vuosittain sen sijaan, että aina ostaisi uuden.

Koulun alkuun toki liittyy jos jonkinlaista ihmetystä ja mielenliikutusta, mutta mennääs taas eteenpäin. (Toisessa blogissa on vähän pidemmälti tyhjänpäiväistä jaarittelua tästä aiheesta.)

3. Keskustelupalstat.

Minä tykkään netin keskustelupalstoista. Tai tykkäisin, jos ne oikeasti toimisivat alkuperäisen ideansa mukaan eli niillä keskusteltaisiin, juteltaisiin, heitettäisiin läppää, sosialiseerattaisiin. Mutta jostain kumman syystä tosi monet keskustelupalstat tuntuvat hyvin herkästi muuttuvan aikuisten ("aikuisten") hiekkalaatikoiksi, joilla rapa roiskuu, kuola vaahtoaa ja linnoja jyrätään - ja joilta tämän vuoksi ennen pitkää useimmat leikkikaverit kaikkoavat.

En ollutkaan pitkään aikaan oikein millään keskustelupalstoilla käynyt, mutta nyt ajattelin liittyä matkailuaiheiseen foorumiin. Kyllähän matkailua voi ihan perustellusti kutsua meidän perheessä jo harrastukseksi, olemme monenlaisia paikkoja kierrelleet ja tuuminkin, että kokemustemme jakamisesta voisi olla iloa muillekin ja vastaavasti muiden kokemuksista voi saada omiin reissuihin hyviä vinkkejä. Toki ymmärrän, että matkailun kaltaiseen erikoisteemaan keskittyneellä keskustelupalstalla ei rupattelu ole yhtä aktiivista kuin yleisemmillä, ihan jokapäiväiseen elämään nivoutuvilla sivustoilla, mutta vastaavasti oletin sen sitten olevan asiallisempaa ja aiheessa pysyvää. Mutta mitä vielä - suurin osa tuoreimmista viesteistä liittyi tuhmiin käyttäjiin, joilla on liikaa aivan vääriä ja aivan väärin ilmaistuja mielipiteitä, sekä tuhmaan ylläpitoon, joka ei noita tuhmien käyttäjien vääränlaisia viestejä ole saanut kuriin... Huoh. Taidan pysytellä blogistaniassa. (Palstavinkkejä otetaan vastaan, jos joku on jonkun hyväksi havainnut.)

Joo, maailmassa monta on ihmeellistä asiaa - mikäs tässä, eletään ja ihmetellään.

6 kommenttia:

sorvatar kirjoitti...

Oon myös aina raivonnut tota uusi reppu-juttua. Onneksi oma lapsi on tykännyt itse käyttää samaa reppua, kunnes se hajoaa. Ihan kuin se olisi välttämätöntä, aina uusi reppu. Ekaluokkalainen varmaan joka tapauksessa saa uuden repun tai entäs jos se olisikin mielettömän hieno vanha...

Careliana kirjoitti...

Kiva kun kävit ja kommentoit, Sorvatar (ja blogisi sai muuten oitis uuden vakkarilukijan)! Itsekin muistan käyttäneeni reppuja aina useamman vuoden, olisikohan noita mennyt koko 12-vuotisen koulutaipaleen aikana yhteensä ehkä neljä tai viisi.

Tosin kyllä minä olisin ekaa luokkaa varten ollut valmis ihka uuden repun poitsulle ostamaan, mutta olihan se mahtavaa, ettei tarvinnut.

Sandra kirjoitti...

Syystäkin olet ylpeä teidän poikanne ihailtavan järkevästä päätöksenteosta sekä repun ostamisessa että suhtautumisessa uuden hankkimiseen! Ja aina on tietysti hyvä jos pystyy näyttämään lapselle (tai ihan minkä ikäiselle ihmiselle tahansa), että vanhasta saa piristävästi uudennäköistä ihan pienelläkin somistamisella :)

Onnea koulutaipaleelle, toivottavasti on alkanut hyvin!

Careliana kirjoitti...

Wow, lisää kommenttia, kiitos Sandra! (Sinun blogisi vakilukijana olen ollutkin jo jonkin aikaa.)

Koulutie alkoi sitten tänään, ja ihan kivasti siitä taidettiin selvitä, niin poika kuin äitikin. :)

Eloise kirjoitti...

Fiksu poika tuo sinun poikasi!
Meilläkään ei lapset, nykyset teinit, ole osanneet kysellä joka syksy uuden repun perään, onneksi. Meillä on reput käytetty oikeasti loppuun asti, turhaa tavaraa on maailma pullollaan, sen ovat lapset varmaan rivien välistä omaksuneet. Kova juttu onkin sitten isompien poikien maailmassa hurjaa vauhtia kehittyvät puhelimet, pelikoneet, läppärit... niiden kanssa sitten joudutaankin perusteluja kaivamaan syvemmältä. Tytär ei onneksi niiden perään ole isosti, nyt on puhunut uuden puhelimen hankkimisesta, aivan perustellusti, kun vanha puhelin on jo viisi vuotta vanha ja muisti kapasiteetti siinä olematon.

Nuo keskustelupalstat ovat provosoijien mellastuspaikkoja, olen todennut. Ja aina löytyy niitä, jotka provosoituvat. Hyvä keskustelun aloitus on kohta aivan jotain muuta, kuin mikä alkuperäinen tarkoitus oli. Harvoin enää eksyn lukemaan niitä.

Vaatteiden hankinnassa minäkin olen turhautunut tänä syksynä. Hihat todellakin ovat ahtaita (ja minulla on niitä käsivarsiakin). Valitettavan monen paidan kanssa mahdollinen yhteiselo päättyy juuri tuohon puutteeseen. Samoin rinnanympärys kiristää, varsinkin napillisissa versioissa, vaikken edes kuulu kovin isorintaisiin naisiin. Muutenkin olen ihmetellyt nykyisiä vaatteita, aivan kummallisia lärpäkkeitä, rimpsuja, väriyhdistelmiä - eivät ole minua varten.

Careliana kirjoitti...

Kiitos kommentista myös Eloiselle! Tämähän on ihan huisaa kun juttuihin oikein otetaan kantaa, ja erityisen mukavaa on huomata, että muutkin ovat törmänneet samoihin ihmetyksen aiheisiin!