keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Härkäviikon paimenpiiras

Se on ilmeisesti jonkinlainen luontainen ihmisen elämäntapojen kiertokulku, että ensin joulun aikaan mätetään ruokaa naamaan kaksin käsin käytännössä tauotta - paitsi silloin, kun ollaan kaksin käsin kylvämässä rahaa ympäriinsä ensin lahjaostoksiin ja sitten alennusmyynteihin. Ja sitten tuijotetaan tyrmistyneinä sekä vaa'an että pankkitilin lukemia ja tehdään pyhiä lupauksia ja suuria ryhtiliikkeitä. Ja mikäs siinä. Ainakin tämä jokavuotinen massailmiö takaa sen, ettei yhdenkään lehden tahi muun median toimituksessa tarvitse hetkeen liiemmin rasittaa aivonystyröitä aiheenvalintapohdinnoilla: painonpudotus- ja säästövinkkiä vain tuutin täydeltä, ja kauppa käy.

Erityisen kätevä tapa yhdistää nämä kaksi päivänpolttavaa aihetta on kehitellä toinen toistaan kekseliäämpiä tapoja loihtia (mieluiten kevyttä) apetta ruoantähteistä. Minulle tämä on kylläkin ympärivuotinen käytäntö - erittäin vaihtelunhaluisena ihmisenä en millään viitsi syödä samaa ruokaa monena päivänä peräkkäin enkä ole myöskään pakastetun murkinan ylin ystävä, mutta sieluni itkee katkeria kyyneleitä aina kun käypästä ruokaa täytyy heittää menemään. Olen siis aikojen saatossa kehittynyt ainakin omasta mielestäni sangen käteväksi ylijäämäpöperön jatkojalostajaksi.

Otsikossa mainittuun ruokalajiin johtanut kierre alkoi uudenvuoden aatosta, jolloin meillä on perinteisesti pidetty hampurilais- ja hodarimättäjäiset. Tänä vuonna mukaan kutsuttiin aivan ihana tuttavaperhekin, joten varmuuden vuoksi niitä tykötarpeita tietysti piti varata reilunpuoleisesti. Tällä kertaa lapsukaisia kiehtoi ympäriinsä juokseminen ja yleisen älämölön pito (kolmesta lapsesta lähtee muuten aika käsittämättömän paljon ääntä!) enemmän kuin ruokapöydässä istuskelu, joten nakkeja jäi reilusti yli. Samoin yli jäi hampurilaisia varten varattuja cheddarjuustoviipaleita.

Eilen nautiskelimme siis poitsun kanssa päivälliseksi nakkeja ja perunamuussia. Tein muussia tarkoituksella isomman satsin tarkoituksenani käyttää loput ruokalajiin, johon keksin upottavani ne cheddaritkin: englantilaiseen liha-perunasoselaatikkoon nimeltä shepherd's pie. Näin sen tein:

jauhelihaa + mausteita
perunamuussia
kermaa/ruokacremeä/(täys)maitoa
cheddarviipaleita
(määrät riippuvat tietenkin pitkälti siitä, paljonko mitäkin tähdettä on käytettävissä)

Murustele juusto kerman sekaan, kuumenna sen verran että se sulaa (muukin juusto, raaste tms. toimisi varmaan vallan hyvin). Sekoita tämä kastike muussinjämien sekaan. Harkitse kananmunan lisäystä, jos seos on hyvin löysää.

Ruskista jauheliha ja mausta mieleiseksesi. Itse laitoin valkosipuli-, sipuli- ja paprikajauhetta, hieman chilijauhetta, hieman jauhelihamausteseosta, reilun lorauksen Worcestershire-kastiketta (helpommin käytetty kuin sanottu mutta melkoinen must, kun on englantilaisesta perinneruoasta kyse) ja turauksen ketsuppia. Useimmissa resepteissä kehotetaan lisäämään tomaattimurskaa, mutta minä jätin jauhelihan tarkoituksella hieman "kuivemmaksi", koska muussiseoksesta tuli aika löysää. (Sekaan sopisi vallan mainiosti lisätä vaikka mitä vihanneksia - esim. nuo sipuli, valkosipuli ja paprika ihan sellaisinaan eikä jauheena, papuja, herkkusieniä jne. - mutta minä leikin nyt curling-vanhempaa enkä viitsinyt ruveta pojan kanssa vääntämään kypsennettyjen vihannesten ruokaa pilaavasta vaikutuksesta vaan tarjosin kasvispuolen erikseen lisukkeena.)



Kippaa jauheliha uunivuokaan, lapa muussiseos päälle ja gratinoi n. 225-asteisessa uunissa n. vartti.


Kuva ei ole huippuluokkaa eikä kyseinen ruokalaji muutenkaan sieltä ihan visuaalisimmasta päästä taida olla, mutta kyllä oli muuten nannaa! Suosittelen lämpimästi kaikille, mihin tahansa aikaan vuodesta, ryhtiliikkeisiin katsomatta!

2 kommenttia:

Eloise kirjoitti...

Nam, nam... kuulostaapa hyvältä. Minä oon vaan niin laiska tekemään muusia, en tiedä mikä "muusivamma" minulla on, kun muuten saatan kyllä käyttää ruoanlaittoon aikaa ihan reilustikin. Mutta ens kerralla, kun muusivimma iskee päälle...pitää kokeilla!

Careliana kirjoitti...

Niin, ja sitten kun sitä kerran vaivautuu tekemään niin tietysti kannattaa tehdä saman tien isompi satsi!