perjantai 24. elokuuta 2012

Verhot!

Kun silloin pari vuotta sitten muutimme tähän taloon, olin hyvilläni, että ensi alkuun pärjäsimme vanhoilla verhoillamme; siinä oli niin paljon muutakin kuluerää, että tekstiileihin sijoittaminen lykkääntyi suosiolla myöhemmäksi. Esimerkiksi keittiöön ja olohuoneeseen sijoitin saman pitkän pellavaisen kappaverhon, joka oli edellisessäkin asunnossa keittiössä ja olohuoneessa (jonkinlainen kuva sieltä on tässä vanhassa jutussa); vanhassa asunnossa vain keittiöllä ja olohuoneella oli yhteinen seinä, kun taas täällä huoneiden ikkunat ovat tasan toinen toistaan vastapäätä, joten verho täytyi tätä tarkoitusta varten iskeä keskeltä kahtia.

Kapparatkaisu kyllä näytti mielestäni ihan kivalta niin keittiössä kuin olkkarissakin, jos nyt ei lasketa sitä, että verhot ehkä hieman repsottivat, koska eräs nimeltä mainitsematon totaalitumpelo poropeukalo jaksoi näperrellä niihin ihan liian vähän rengas-nipsutin-yhdistelmiä. (no jukoliste kun ne nipsuttimet ovat ihan järkyttävän tiukkia, ei tosiaankaan ollut herkkua taistella niiden kanssa sormenpäät verillä kädet pystyssä kaukana pään yläpuolella!) (joo kas kun vasta jälkeenpäin joku hieman suuremmalla käytännön järjellä varustettu ystävätär ystävällisesti tiedusteli, miksi helkutissa en ottanut verhotankoja alas ja kiinnittänyt verhoja nipsuttimineen lattiatasossa... öhköh.) Valoahan ne verhot eivät sitten blokanneet yhtään, mikä oli toisaalta ihanakin asia - runsaassa luonnonvalossa kylpevät keittiö- ja oleskelutilat lukeutuvat ehdottomasti tämän talon mahtavimpiin ominaisuuksiin - mutta varsinkin keväisin ja syksyisin kirkkaasti mutta alhaalta paistava aurinko osui suoraan keittiön pöytään ja häikäisi jo häiritsevästi.

Olohuoneessa on edellisten asukkaiden jäljiltä erilliskaihdin, siis sellainen, joka hänksättää valtoimenaan ikkunan sisäpuolella eikä ruutujen välissä. Minä en todellaKAAN ole moisen viritelmän ylin ystävä enkä missään tapauksessa halunnut mitään vastaavaa keittiön puolelle, päin vastoin, minun puolestani se olkkarinkin viritelmä joutaisi pippurin kotiseuduille vaikka saman tien. Miähelle pimennysmahdollisuus on kuitenkin ehdoton kynnyskysymys, joten minun lienee kestettävä sitä pölynkerääjä-kauhistusta siiheksi, kunnes saamme aikaiseksi tilata olkkariin sellaiset huomaamattomat ikkunan sisään tulevat kaihtimet.

Jo jonkin aikaa olen haikaillut keittiöön (ja samalla sitten olohuoneeseenkin) jonkinlaista laskoskaihdin-tyyppistä ratkaisua. Olen vakaasti suunnitellut lähteväni kangaskauppaan ja teettäväni ne verhot oikein mittojen mukaan - sitten heti, kun ei ole mitään muuta ylimääräistä menoerää budjetoituna... No minun onnekseni niitä budjettieriä on toistaiseksi riittänyt, nimittäin sattuipa ihan ohikulkiessa Hemtexin näyteikkunassa silmääni jotain juuri passelia! Itse asiassa koko Hemtexin tämän syksyn mallisto miellyttää minua valtavasti; en ole ihan varma, onko se kovinkaan katu-uskottava asia, mutta eipä makuasioista kannata kiistellä. Varsinkaan itsensä kanssa.

Joltisenkin ähellyksen jälkeen sain kuin sainkin verhot paikoilleen (mikä parasta, niissä ei tarvita niitä helvatan nipsuttimia!!!) ja olen lopputulokseen hurjan tyytyväinen!





(Esittely Hemtexin sivuilla)

Seuraavaksi tulilinjalla ovatkin matot...

1 kommentti:

Rillo kirjoitti...

Blogistani löydät sinulle jotain... http://donaamarillo.blogspot.com =)