Realismia

Edellisessä kirjoituksessani mainitsin, että nykyinen työni yksinyrittäjänä on hemmotellut minut monessa mielessä suorastaan piloille. Mutta on siinä kääntöpuolikin, sangen raakaa realismia.

Tämä puoli on noussut esiin seuratessani viime aikaista kiihkeää keskustelua sairausloman karenssipäivästä. HUOM: Mainittakoon nyt heti kärkeen, että tässä kirjoituksessa en aio ottaa tuohon karenssiasiaan kantaa sen enempää puolesta kuin vastaankaan! Sorppa siis vain kaikki te, jotka jo sormet kihelmöiden odotitte tilaisuutta runtata minut ja mielipiteeni alimpaan hornaan. Pohdinpahan asiaa vain omasta näkövinkkelistäni.

Minun näkövinkkelistäni koko sairauslomapalkka on nimittäin aika kaukainen ja vieras asia. Jos se yleisesti kauhisteltu karenssi toteutuu, palkkatyöläiset saavat pienennettyä palkkaa vasta toisesta sairauslomapäivästä. Minäpä voisin omalta osaltani todeta, että voi onnenpekat kun saavat edes jotain palkkaa jo toisesta sairaspäivästä!

Tervetuloa freelancer-yksinyrittäjän maailmaan. Tässä todellisuudessa saa palkkaa tasan siitä työstä, minkä tekee. Ei kustannuspaikalle saapumisesta, paikalla vietetystä ajasta - eikä varsinkaan lomailusta (sen paremmin sairaus- kuin vuosilomistakaan), saati sitten lomalta takaisin paikalle saapumisesta.

Jos sairastun niin pahasti, etten pysty tekemään töitä, se on sitten voi voi ja nollatulot; Kelalta alkaa saada korvausta yhdeksän päivän omavastuuajan jälkeen. Jos meinaan ylipäätään pitää lomaa suunnilleen saman verran kuin palkansaajat yleensä eli reilun kuukauden vuodessa, minun täytyy  niinä jäljellejäävinä 11 kuukautena tienata 12 kuukauden palkkani. Plus eläkkeeni.

Kotona työskentelevän freelancerin yritystoiminta on oikeasti kyllä sekä byrokratialtaan että kustannuksiltaan sangen kevyttä, ei siinä mitään. Suurin ero palkkatyöhön lienee nimenomaan tuo eläke: minä maksan sen pakollisen eläkevakuutusmaksun ihan henkilökohtaisesti ja konkreettisesti omasta pussistani. (Minä, yltiövarovainen talousasioissa kun olen, maksan sitten vielä lisäksi vapaaehtoista eläkesäästöä, mutta se nyt on ihan oma valintani eikä sinänsä liity tähän asiaan.) Maksun suuruuteen voin sentään jonkin verran itse vaikuttaa - mutta se vaikutus tuntuu sitten myös aikanaan saamassani eläkesummassa.

Mutta vaikka keskivertolukija saattaisi tästä kaikesta nyt toisin päätellä, en minä siltikään osastani valita, en edes siitä taloudellisesta puolesta. Siellä toisessa vaakakupissa on kuitenkin niin paljon positiivisia puolia - suurimpana se, että aidosti tykkään työstäni. Ja olenhan tänäkin vuonna tähän mennessä lomaillut jo yhteensä kolmisen viikkoa, eiköhän sillä talven yli pötkitä.

Pälkähtipähän vain tämä asia aika akuutisti mieleen, kun toissapäivänä poika tuli paluupostina koulusta takaisin oksennettuaan ensin pihalle ja sitten pulpetilleen (ja sitten meidän eteisen lattialle). Jahka sain potilaan peiteltyä sohvannurkkaan ämpärin ääreen, ainoa ajatukseni oli runnoa jonossa olevat työt hurjalla vauhdilla pakettiin, ennen kuin koittaa oma vuoroni viettää laatuaikaa posliinisen huonekalun seurassa. Palkatta.