Jotain Ihan Muuta

Meillä on ihanan ystävättäreni kanssa tapana virittäytyä joka vuosi joulun odotukseen musiikin merkeissä. Elämme molemmat näitä kuuluisia ruuhkavuosia aika tyypillisimmillään, emmekä ehdi kovin usein tavata toisiamme, mutta joulun alla järjestämme aina vähintään sen yhden illan yhteistä laatuaikaa. Aika monena vuonna tähän tarkoitukseen on valikoitunut Rajattoman tai Club for Fiven joulukonsertti. Molemmat ovatkin aivan mahtavia yhtyeitä ja tarjoavat upeita, tunnelmallisia konsertteja - mutta aina välillä sitä sielu halajaa jotain muutakin kuin a cappellaa.

Tänä vuonna ystävätär keksikin lehdestä ilmoituksen aivan toisenlaisesta musiikkielämyksestä:

Lähde: Warner Music Finland

Samuli on yhteinen teini-iän idolimme - voi, Peggy se kului levysoittimessa lähes puhki... ja nyt on sitten tultu tähän: me olemme keski-ikäisiä perheenäitejä ja kundi vetää virsiä! Minun täytyi kyllä hetken aikaa makustella ideaa, ennen kuin lämpenin sille. Ateistina eli uskonnottomana  (mikä, HUOM., on kuitenkin aivan eri asia kuin uskonnonvastainen!!!) auttamatta hieman vierastin ajatusta virsikonsertista - ja virsistähän tuo Hiljaisuuden valo -ohjelmisto todellisuudessa koostuu, siinä mielessä tuo mainoksen määre "joululauluja" on jossain määrin harhaanjohtava.

Lopulta kuitenkin tuumasin, että hyvä musiikki on hyvää musiikkia sanomasta riippumatta, ja kirkkokonserteissa on yleensä miellyttävän seesteinen - nimenomaan jouluinen - tunnelma, joten survaisin ennakkoluulot romukoppaan ja lunastin konserttiliput seurakunnan toimistolta.

Ja niinpä me sitten pimeässä perjantai-illassa treffasimme kirkon pihassa hyvissä ajoin ennen ovien avautumista - "eturiviin makso mitä makso" -meiningillä, "kun mummot on jonossa kuitenkin", naureskelimme. Ystävätär toi lämmikkeeksi termarillisen glögiä, jota siinä jonossa sitten hihitellen särvimme. Lopulta jouduimme tosin kippaamaan ison osan glögistä pusikkoon, kun ovet aukesivatkin yllättävän pian ja olisi ehkä ollut turhan noloa lentää kirkosta pihalle omien juomien vuoksi (vaikka alkoholitonta se glögi toki oli, olimmehan omalla autolla liikenteessä kumpikin). Ihan eturiviin emme kylläkään päässeet (totuuden nimissä on kyllä todettava, että ei siellä jonon kärjessä mitään mummoja ollut vaan valtaosa yleisöstä oli meidän ikäluokkaamme kuuluvia naisia - yllättävää vai mitä), mutta ihan hyvät paikat saimme kuitenkin. Minä kaivoin vuorostani käsilaukkuni kätköistä ison kasan pähkinöitä, joita sitten mutustelimme kuulumisten vaihdon lomassa konsertin alkua odotellessamme (saakohan kirkossa syödä omia eväitä? no ei meitä ainakaan kukaan niiden takia hätyytellyt). Jo pelkästään tämän kiireettömän turinatuokion takia kannatti lähteä!

Itse konsertti oli aika lailla sitä, mitä kuvittelinkin sen olevan. Virsistä oli tehty tosi hienoja, kiehtovia sovituksia, joita kyllä kirkon ainutlaatuisessa akustiikassa kuunteli ihan ilokseen. Ja Samuli on toki valtavan karismaattinen esiintyjä, ja hänen lauluäänensä on omalaatuinen ja ihan viehättävä.

Kirkkomusiikki on kuitenkin laulajalle siinä mielessä raaka lajityyppi, että siinä rauhallisessa ja eleettömässä kontekstissa ei äänenkäytön ja laulutekniikan puutteille kamalasti armoa heru. En ole koskaan pitänyt Samuli Edelmannia mitenkään huipputaitavana laulajana - hänen vahvuutensa on nimenomaan siinä karismassa - ja tämä tosiasia nousi ainakin minun korvissani nyt esiin ihan erityisesti. Paikoin oli ongelmia ihan jo sävelpuhtaudessakin, ja lisäksi sanapainotuksissa ilmeni välillä hieman häiritsevää ylitulkintaa (sellaista katrihelenamaista "joka tavu on painollinen tavu" -paatosta, josta tyyppiesimerkki on taannoin jonkun metsäfirman mainoksessa soinut Mun SyDäMeNi TänNe Jää).

Niin tai näin, kyllä Samuli yleisönsä otti, ja raivokkaat (minun mielestäni kirkkoympäristöön jopa hieman groteskit) encore-taputukset sekä lopun seisovat suosionosoitukset ehdottomasti ansaitsi. Minäkin ennakkoluuloinen, ylikriittinen nirppanokka, astelin kirkosta ulos oikein miellyttävän mielentilan vallitessa. Tunnin rauhoittuminen kirkonpenkkiin oli juuri sitä, mitä lääkäri voisi tässä elämäntilanteessa määrätäkin! Voin suositella muillekin - katsantokantaan katsomatta!