maanantai 12. marraskuuta 2012

Jurputusta & jupinaa

Voi kiasussentään minä vaan sanon. Voisin yhtä hyvin survoa tuon mukulan johonkin tynnyriin ja kantaa sitten muutaman kympin käteistä rahaa suoraan roskikseen aina parin viikon välein. Säästyisi ympäristöä ja vaivaa niiden lukemattomien repaleisten housuparien verran.

Viimeksi viikko sitten nakattiin menemään kaksi viikkoa käytössä olleet ulkoiluhousut. Niissä ei ollut polven kohdalla edes reikää - niissä ei ollut koko polven kohtaa enää. Ja tänään meni taas yksi pari. "No kun niissähän oli jo ennestään monta pientä reikää ja sitte ku mä ihan vaan potkasin palloo ni niistä monesta pienestä tuli  tollanen yks iso reikä..."

Minä revin hiuksiani, kaivan kuvettani taas uusien pöksyjen verran ja räyhään, että kyllä nyt on vain ihan PAKKO sen verran miettiä niitä touhujaan, ettei tätä vauhtia kaatiskamaa synny. Miäs ja poika marmattavat takaisin, että minä en vain voi ymmärtää, kun en ole koskaan ollut pieni poika... Kun meidän jannu nyt vain niin rrrrakastaa pelata jalkapalloa siellä koulun tekonurmipohjaisessa kaukalossa. Ja nimenomaan maalivahtina. Ja hyvä maalivahti hän kieltämättä onkin - paljolti juuri siksi, että ei paljon kroppaansa säästele vaan syöksyy pallojen eteen sumeilematta... Voitte muuten uskoa, että kovin moni äiti ei odota sitä pehmeää pelastavaa lumivaippaa yhtä hartaasti kuin minä!!!

Vaan eipä siinä muu auttanut kuin tänään taas lampsia urheilukauppaan etsimään jotain mieluiten ydinräjäytyksen kestäviä ulkoiluhousuja - joihin ei kuitenkaan viitsisi kovin suuria summia sijoittaa, kun ei mitenkään voi olla varma, onko se ydinräjähdyksen kestävä materiaali sitten kuitenkaan meidän jässikän kestävää... 

Ja kun siellä urheilukaupassa nyt kerran olin, niin muistinpas vihdoin ostaa myös itselleni hanskat punttijumppaa varten. Body pumpissa nimittäin on vihkisormus hangannut kestorakon sormenjuureen, ja olen jo pitkään aina jumpan alkua odotellessani pähkäillyt, että hitto kun pitäisi sellaiset hanskat hankkia - vaan kun niitä ei juuri siinä odotushuoneessa myydä, asia on aina päässyt unohtumaan sitten saman tien. 

Nyt siis vihdoin sain hankittua oikein kivat, söpöt ja kevyet pikku hanskat. Olen kyllä hankintaani muuten erittäin tyytyväinen, mutta yhdestä kestosuosikkiaiheestani on siihen liittyen pakko rutkuttaa. Nimittäin aivan järjettömästä pakkausmateriaalin käytöstä. 

Hanskat ovat tällaiset:
...ja ne oli pakattu tällaiseen:

  
Tuohon laatikkoonhan mahtuisi kevyesti ainakin viisi tuollaista hansikasparia, eikä tuollainen pehmoinen kankaanpala kyllä millään muotoa särkyväkään ole, jotta sen puoleen ylimääräistä ilmatilaa ympärilleen kaipaisi. Lisäksi laatikko on vieläpä muovitettu eli mahdollisimman huonosti hajoavaa jätettä. Voi huokaus.

No mutta onpahan nyt taas lapsella pelihousut revittäviksi, ja äidillä räpylänsuojat (ynnä yhdet uudet jumppahousutkin ihan vähän niinku vahingossa saatoin ostaa, kun olivat tosi hyvässä tarjouksessa, köh). Jatkakaamme harrastuksiamme.

Ei kommentteja: